Sneck 18.10.15

Kehittyäkseen tulee panostaa. Läheltä tulee löytyä tukijoukko, joka korjaa virheet. Valmentajat ovat ratsukon kannalta tärkeä tuki ja turva. Pelkästään valmentaja ei takaa parempaa huomista, vaan sekä valmennattavan että valmenajan tulee hitsautua tietyllä tavalla yhteen. Valmentajasta muodostuu the valmentaja. No meidän tiimiin ei tätä the-liiteistä tyyppiä vielä löydy, mutta käytiinpä taas lähitallilla valmennuksessa. Vaikka täydellisyyttä saa vielä etsiä, on aina hienoa hypätä osaavan valvovan silmän alla. Saa uusia näkökulmia ratsastukseen.

Lähitallillemme on noin 20 minuutin matka ratsain hiekkatietä pitkin. Juuri sopiva pätkä alkuverrttelyjen kannalta. Tallia lähestyessämme tein laukannostoja ja Danni oli niin energinen, etten meinannut saada sitä enää käynnille. Jännitystä aiheutti vieras tallipiha. Miettiköhän Danni meidän taas muuttaneen? Kävellessämme kentälle päin rämisteli viereisestä metsätarhasta ori hirmuista vauhtia ja Danni sai totaalisen slaagin! Se ei meinannut millään tasaantua, vaan sinkoili joka suuntaan minun yrittäessä pitää ohjista kiinni. Kyseinen ori jaksoikin koko valmennuksen ajan juosta aidan viertä. Voitte arvata mihin D keskittyi... Valmennukseen? Juujuu....

Mamma, tuola on tuo ihana mies!

Kentälle päästyämme Dannin ajatukset lentelivät tosiaan jossain muualla ja se ei kuunnellut minua yhtään. Aivan hävetti että hevonen pysyttelee haavemaailmoissa. Sain yrittää tehdä töitä todenteolla ja olin aivan hikinen ennenkuin valmentaja oli saapunut edes paikalle. 

Aloitimme tunnin linjalla, jossa oli neljä laukkapuomia ja kavaletti. Muiden piti reippaasti lyhentää laukkaa, medän aktivoida. Eka kierros oli aivan kamala meidän kohdalla. Mutta samalla se herätti D :n tähän päivään; tästä ei selvittäisi puolitehoilla. Kivasti kummatkin skarppasivat ja hommaan tuli tekemisen meininki! Pian kavaletti nostettiin pystyksi ja lopulta okseriksi. 

Seuraava linja koostui kahdesta pystystä neljällä laukalla. Muilla lyhyttä laukkaa ettei väli jäisi pitkäksi. Me taas saatiin vähän kiihdytellä ;) Mulla on tapana kaarteessa ennen estettä tehdä kuulemma jokin "kulma". Se syö laukkaa eikä tahti pysy tasaisena. Itse en vain onnistunut sitä kulmaa huomaamaan, mutten yhtään kyseenalaista sen olemassaoloa. Kyllä itsekin huomaan kuinka kaarteessa laukka kärsii ja yhtäkkiä edessä onkin tehtävä.

Toinen huomioitava asia oli etäisyydet. En vain näe oikeaa kohtaa vasta kun se on yhden laukan päässä. Silloin mennäänkin metsään... Vai pitäisikö sanoa kentän pohjaan. Danni sukeltaa ja menee melkein nenälleen. Tämä olisi korjattavissa ihan estesilmän parantamisella.

Kolmas juttu, jonka huomasin, oli hirmu kiihdytys esteen jälkeen. Ennen tamma laski aina raviin esteen jälkeen koska tehtävä oli hänen mielestään suoritettu. Eilen mentiinkin sitten kovaa! Mua aivan hirvitti miten se lähti esteen jälkeen pinkomaan ja pienellä kentällä tuli aita nopeasti vastaan. Ensimmäisella kierroksella 4la linjalla meinattiin aivan konkreettisesti käydä tutkimassa aidan tolppaa. Danni ei oikeen hoksannut että hei pitää kääntyä. Minä muuten vain matkustelin..

Kotiin sitten käveltiin aivan rauhassa. Huomasin Dannin olevan vähän väsynyt. Treeni ei fyysisesti ollut niin rankka, mutta uusi ympäristö orin kirmatessa vieressä ja vaikeampia tehtäviä kuin ajattelisi oli vaan aika raskasta psyykkisesti. Kodin lähestyessä Danni huutelikin etsien kavereita. Vauhti kiihtyi melkoisesti kun kaverit alkoivat tarhoistaan vastailemaan. Päästessään karsinaan alkoi neiti näyttämään kiiman oireita... vieressä olevalle Catille :D Se on vaan sen peipi!

Vaikka kyseessä oli vain noin 30min valmennus, toivon sen pitkällä aikajuoksulla kantavan hedelmää. Ihmeitä ei tapahdu hetkessä, sen tarkoitus on saada ratsukko tarkastelemaan oman toimintaa eri näkökulmista, Miksi teen näin? Pääsisinkö parempaan tulokseen vaikka en tekisi tätä apua? Kuuntelisinko hevosta enkä vaatisi sitä vain kuuntelemaan minua?

Nähdä maailma hiekanjyvässä

ja taivas kedon kukassa,
kannattaa kädessään loputtomuutta
ja viettää ikuisuutta tunnissa.

William Blake

Lokakuun väreissä

Kuvitelkaa tilanne: kaunis ja kirpeä aamu. Mukaan tallille lähtee kuvaaja kameroineen, tarkoituksena ottaa muitakin kuin tärähtäneitä kuvia. Sillä aikaa kun laitat hevosta kuntoon, lupautuu kuvaaja myös siivoamaan kahden hevosen karsinan. Kun hevonen on saanut varusteet päällensä, on ensimmäinen karsina puhdas. Ajattelet tekeväsi alkuverryttelyt toisen valmistuessa. No kentällä saatkin ruveta hommiin eikä kuvaajaa näy 40 minuuttiin. Tähän yli puolituntiseen kuuluu ne parhaat hetket hevosen kanssa. Se on ryhdikäs tehden puhtaita siirtymisiä. Silti ei kuvaajaa näy. Turhautuneena käyt katsomassa missä ihmeessä tämä hemmo oikein viipyy. No toinen karsina on vasta saatu puhtaaksi. Ei selvästi hevosihmisiä tämä kuvaaja ;)

Haettuani Dannin tarhasta käytävälle, huomasin neidin olevan normaalia energisempi! Tämä onneksi yleensä lupaa hyvää treenihetkeä, sillä hevosellakin on motivaatiota töihin. Kentällä sain jopa kokea muutamat pukit! No ei muutakun eteenpäin ja työt jatkuivat. Alkuraveissa vasempaan kierrokseen huomasin välittömästi jännittymistä ja epämääräistä sähläystä. En vain saanut hevosta rentoutumaan vasempaan. Oikeaan kierrokseen allani oli kuin eri hevonen! Mietin miten toimin erilailla näiden suuntien välillä. Vastaus oli melko yksinkertainen; kevyempi käsi. Tästä innostuneen suunnan vaihto ja kappas, johan toimi. Vaikka kuinka teki mieli ottaa parempaa (lue:tiukempaa) ohjastuntumaa, pidin käden hiljaa. Olen jopa yllättynyt, miten sain kannateltua oman käteni enkä lähtenyt viemään niitä reisille. 

Laukassa annoin Dansuckerin juosta pitkin ohjin mielensä mukaan. Ja voi kun se pärski innostuksesta! Pienten välikäyntien aikana pohdin mihin se kuvaaja jäi kuppaamaan. Koska tätä ei näkynyt vaikka kuinka mietin pääni puhki, oli treenin jatkuttava. Lämmittelyn jälkeen lähdin rauhoittamaan ravia aktivoimalla niitä laiskoja vatsalihaksia. Tämä antoi mahdollisuuden kädelle pysyä hiljaa. Samalla myös hevonen joutui keskittymään, kun vauhti ei korvannutkaan voimaa. Tästä aloin tekemään laukannostoja. Keskityin tekemään puolipidätteen ennen jokaista apua, sillä nämä pidätteet ovat puuttuneet meidän aikaisemmasta elämästä. Pian hevonen hoksasi nostaa laukan jo siitä pidätteestä. Samalla kun olin tyytyväinen poniini, harmittelin edelleen meidän puuttuva kuvaaja. 

Viimmein kuvaajan saavuttua kentälle olimme jo loppusuoralla . Tarkoituksenani oli kokeilla vielä raviväistöjä. Ennen olen käyttänyt maneesin seinää apuna, mutta nyt päätin keskeltä lyhyttä sivua kääntyä keskelle ja väistää uralle. Aika hyvin sujui, vaikka tehtävän toteutus oli hieman eri. Kuvaajalta varmistelin useaan otteeseen miten se takapää väistää vai väistääkö ollenkaan. No kuvista päätellen pientä väistöä tapahtui ja hyvä niin! Itse muistan vain pitää hyvän ulkotuen ettei hevonen muutu banaaniksi.

Lopuksi kiitokset sekä hevoselle että kuvaajalle. Hevonen pääsee huomenna maastoilemaan ja kuvaajalle riitti vain hyvä seura :D! Kuvia lisäilen enemmän kun pääsen koneen ääreen :)

Arki on saapunut

Tämä syksy toi mukanaan uudet arkirutiinit. Valmistuin kesäkuussa sairaanhoitajaksi ja viimme viikolla päätin hypätä suuren kynnyksen yli ja pukeutua valkoisiin. Yövuoroille sai sanoa haikeana hyvästi ja totutella vuorotyöläisen rytmiin. Jos totta puhutaan, en tykkää. Sanomattakin on selvää, että tämä muuttaa myös ajankäyttöäni hevostelun suhteen. Aamuvuorojen jälkeen olen paljon väsyneempi ja iltavuoroa ennen saa stressata että hevonen tulee liikutettua. Onneksi väsy ja stressi kaikkoavat tallilla puuhatessa. Terapiaa parhaimmillaan.

Danni on onneksi saanut monipuolista liikuntaa; itse pyrin ratsastamaan sileällä, esteitä sekä maastossa. Tämän lisäksi tiimiimme on saapunut uusi tuttavuus, joka auttaa hevosen liikutuksessa lähinnä tuuppailun muodossa. Ponin energia on pysynyt samana ja välillä sen huomaa jopa kiirehtivän. Saa ottaa vatsalihakset käyttöön, jotta Danni malttaisi keskittyä. Nyt olemme pyrkineet keskittymään teräviin laukannostoihin sekä raviväistöihin. Väistöt on vielä vähän hakusessa, mutta juonen päästä olemme saaneet jo kiinni. On niin jännää nähdä, miten hevonen kehittyy! Ihan vertaillun vuoksi pari kuvaa:

Heinäkuu -13

Syyskuu -14

Heinäkuu -15

Syyskuu -15

Danni on muutenkin paljon vetreämpi nykyään. Hauska muutos on siinä, että meille ennen vaikeampi ja jäykempi puoli on muuttunut paremmmaksi. Oikean sijaan on vasen nyt hankalampi. Ongelman olen kohdistanut siihen, että koska vasen on ollut parempi, on tehtäviä voinut vaikeuttaa vasemassa kierroksessa. Näin hevonen on päässyt jumiutumaan siihen suuntaan. Samalla ollaan kuitenkin vahvistettu oikeaa helpommilla tehtävillä. Nyt on aika ottaa askel taaksepäin ja helpottaa tehtäviä myös vasemassa. Esimerkisi lyhyempiä pätkiä kootussa muodossa (jos meidän menoa nyt aivan kootuksi voi sanoa) ja välillä vain hömppäilyä! 

Alla video yhdeltä päivältä, kun ensin ratsastin ilman satulaa ja pian minulla olikin satula sekä lähestyttiin esteitä. Suunnitelmallisuus on yliarvostettua.

Huomatkaa lopussa kuinka etujalat vaihtavat laukkaa. Jos joskus oppisi vaihtamaan myös ne takajalat ;)

Mutta mitä tapahtui viimme viikonloppuna?? No olimme tallikaverideni kanssa kengityskurssilla! Sain kokea paljon ahaa-elämyksiä. Halusi kengittäjäksi tai ei, niin tämä oli kurssi jolla jokaisen hevosomistajan tulisi käydä. Opin paljon Dannin jalka-asennoista ja kuinka niitä tulee kengittäjän hoitaa. Kädet olisivat valmiina jo vuolemaan oman poniparan jalkoja, mutta yritän malttaa jatkokurssiin asti. Silloin pääsemme testaamaan taitojamme teurasjalkoihin. 

Ei se vanhuus lähellä oo, joten ei tuu meist viel liitokavioo

Jotenkin olen ajatellut, että kouluratsastus alkaa tuntua mielenkiintoiselta, kun ikää alkaa karttumaan. Syntyy rimakauhu ja itsesuojeluvaisto alkaa heräämään. Myös vauhdin hurma menettää merkityksensä jättäen tilaa kasvavalle perfektionistille. 

Edellisessä treenipostauksessa kerroin kouluratsastuksen ihmeellisen maailman avautuneen minulle. Olin valmis jättämään puomit pölyyntymään kentän laidalle. Esteet olivat muuttuneet suureksi möröksi ja tuuppailu oli pakopaikka tästä ongelmasta. Jostain syystä viimme kerran estetreenit ovat jääneet vaivamaan. Miten emme päässeet edes 40cm okserin yli hyvässä temmossa ja yhteistyössä. Mikään ei vain toiminut. Silloiset treenit eivät ole jättäneet ajatuksiani rauhaan, joten oli aika ottaa revanssi.

Päätimme yli kahden viikon tauon jälkeen pystyttää lävistäjällä ongelmia tuottaneen okserin tilalle ristikon. Sellaisen esteen, että ajatuksen saa suunnata täysin tempoon, oikeaan tiehen ja yleensäkin ratsastukseen. Toisen laitoimme vastakkaiseen kulmaan (yllä kuvassa). Näin saimme pienen tehtävän, jonka hahmottaa varmasti paremmin alla olevasta videosta.

Verryttelyssä Danni oli hyvin eteen ja annoinkin sen laukassa kaahottaa vapaasti. Itse esteitä tulimme ensin ravissa ja kun sai varmistuksen, että hevonen on tulossa esteen jälkeenkin kanssani samaan suuntaan, uskalsi vaihtaa askellajin laukkaan sekä korkeutta nostaa. Olen nyt opetellut sinnikkäästi istumaan alas penkkiin kunnes hevonen itse ponnistaa. Toisin sanoen yritän malttaa vaikka oikea ponnistuspaikka olisikin hukassa. Toisin kuin tulisi tehdä, näen oikean/väärän ponnistuspaikan vasta askeleen ennen sitä. Siinä ajassa ei kerkeä paljoa asiaan vaikuttamaan. Tämän olen korvannut eteenpäin ratsastuksella, sillä jos hevonen hoksaa minun epätoivoisesti etsivän sitä optimaalisinta kohtaa, alkaa se itsekkin epäröidä. Täytyy siis vähän juksata että homma on hanskassa. 

Koska itse istun alas rauhassa odottaen hyppyä, myös Danni on uskaliaampi menemään lähemmäs estettä. Tämän avulla hypyt ovat tasapainoisia ja teräviä. Yllä on kaksi videota. Yksittäisessä esteessä (alempi video) ponnistuspaikka on hyvä ja myös hevonen pysyy tasapainossa alastulossa. Videossa, jossa on kahden esteen tehtävä, on ensimmäinen hyppy hyvä, mutta toisessa paikka hukassa. Tällöin alastulossa vetää Danni päänsä alas ja ohjat pois kädestäni. 

Mutta kaiken kaikkiaan edelliskerran pohjanoteeraukseen verrattuna olin aivan fiiliksissä tämän päivän treeneistä! Danni oli älyttömän hyvä ja laukat ovat vahvistuneet. Se hoksasi vaihtaa oikean laukan aina esteen jälkeen ja tempo jatkui sellaisena, että olisi voinut edetä uudelle tehtävälle. On mulla vaan super heppa <3

Muistoissa

Cindy Lee

23.6.2001-29.9.2012

Välillä sitä miettii, voiko tamman pois menosta olla jo kolme vuotta. Toisaalta taas kulunut aika tuntuu ikuisuudelta. Tätä hienoa hevosta en tule unohtamaan. Sille on varattu ikuisesti paikka sydämessäni. 

Takin kääntö

Pahoittelen kuvien huonoa laatua

Mä oon ollut aika kauhuissani tajutessani, että oon kääntänyt kelkan täysin väärinpäin. En tiedä mitä kummaa on tapahtunut, mutta tämä esteiden nimiin vannonut puskaratsastaja on tainnut hurahtaa kouluratsastukseen! 

Mä en ymmärrä, miten ihminen, joka piti uraa kiertämistä tuuppailuna on nyt yhtäkkiä tajunnut tämän lajin hienouden. Motivaationi ratsastusta kohtaan on pysynyt vielä todella korkealla. Mietin usein vapaa-ajalla, mitä tehtäviä toteuttaisin Dannin kanssa. Ja miten heikkouksia saisi hiottua paremmiksi. Olen kehittänyt itselleni pinnaa, sillä kaikki ei tapahdu hetkessä. Jos hevonen ei vastaa avuille, ei siitä tule provosoitua. Uusi pyyntö kunnes tulee toivottu reaktio.

Meillä oli perjantaina taas koulutunti. Kolmas tämän valmentajan kanssa. Vaikka en ole tunnilla aina kokenut sitä ahaa-elämystä, on se auttanut pitkän ajan kanssa. Tästä syystä en käy tunneilla viikottain (toki siihen vaikuttaa myös taloudellinen elementti).Ratsastajana tarvitsen aikaa korjatakseni aikaisemmat toimintamallini, eivätkä ne tapahdu hetkessä, yhden tunnin aikana.

Tunnin alussa lämmittelimme itsenäisesti läpi kaikki askellajit. Aloittaessamme hommat kysyi valmentaja, olenko noudattanut hänen ohjettaan ratsastaa ilman jalustimia... No en ollut. Siitä huolimatta kertoi valmentaja istuntani parantuneen paljon. Joten jotain olin tehnyt varmasti oikein! Ja kyllä se tuntui myös hienolta kuulla. Tavallaan kun tunti ei kerennyt vielä alkaa eikä nappulat olleet löytyneet, niin silti sai positiivista palautetta näinkin isosta asiasta kuin istunta.

Päivän teemaksi valitsimme väistöt. Pitkällä sivulla teimme lyhyen väistätyksen kolmesti ja suoristus tuli tehdä pätkien välissä. Myös piti ennakoida, että hevosen ehtii suoristaa ennen kulmaa. Ideana oli, ettei poikitus olisi suuri ja liioteltu. Alussa käytimme maneesin laitaa väistöjen tukena. Huomasimme kuitenkin Dannin (ja minun) väistättävän paremmin ilman seinän tukea, sillä silloin jouduin käyttämään paremmin ulkoapuja tukena. . Käynnissä väistöt sujuvat hyvin siihen nähden, paljonko niitä treeneissä käytämme. 

Väistöjen lisäksi pyrimme ratsastamaan hevosen pohkeiden ympäri. Dannilla on tapana vasemmassa kierroksessa laukassa tunkea ulkolavalla ulospäin pohjetta vasten, jolloin ulkopohje ei toimi kääntävänä apuna. Oikeassa taas ongelma on saada hevonen kuuntelemaan sisäpohjetta. Koska Danni ei kuuntele sisäpohjetta, kaatuu se ympyrällä ja ympyrän koko pienenee. Työn alla on saada hevonen takaisin uralle. Tästä syystä treenattiin etupään hallintaa sekä tasapainoa. Työskentelyn edetessä oli hienoa huomata, kuinka teräviä ja tasapainoisia kulmia saimmekaan aikaiseksi.

Tämän jälkeen palasimme väistöihin. Tehtävä oli sama kuin alussa, mutta askellajina oli ravi. Tässä kohtaa hyödynsimme kokoajan seinän tukea, sillä väistöt ravissa on neidille uusi juttu. Aluksi oli todella vaikea saada hommaa pyörimään. Danni himmasi käyntiin, kun ei voinut seinänkään läpi juosta. Eri lähestymistapojen myötä löytyi se meille sopiva tapa ja Dannikin hoksasi vähän homman ideaa. Hevosesta huomasi kuitenkin, että väsy alkoi painaa eikä keskittyminen ollut enää parasta.

Lopuksi tsekkasimme vielä laukannostot käynnistä kumpaankin suuntaan, sillä viimme tunnilla oikea ei tahtonut edes nousta ravista. Oli kiva näyttää, että kyllä poni on kehittynyt ja töitä on paiskottu. Tässä vaiheessa taisi väsy myös yllättää itseni. En valmistellut laukkaa kunnolla ja tästä syystä saattoi nousta vastalaukka. Valmistelut ovat juuri se juttu, johon minun tulisi kiinnittää huomiota. Jos en anna hevoselle teräviä apuja, niin miksi ihmeessä se osaisi toteuttaa haluamani tehtävät? Täsmällisyyteen tulee siis kiinnittää huomiota, kuten myös apujen oikeaan ajoittamiseen. Hyvä esimerkki on raippa, jota tulisi pitää vaakatasossa reiden päällä. Minä pidän sitä pystysuorassa ja kun tulisi tarve hevosen muistutukselle, on tilanne ohi ennenkuin raippa koskettaa takalistoa. Valmentaja joutui usein muistuttamaan asiasta. Kerran ei mennyt kuin kolme raviaskelta ja juuri oikeaan asentoon korjattu raippa valahti taas maata kohti... Jepp jepp!

Mutta tunnista jäi älyttömän hyvä fiilis. Tajusi, että mehän ollaan oikeesti edistytty ja tehtävien vaikeustasoa voi pikkuhiljaa nostaa. Minun tulee vaatia enemmän sekä itseltäni ja hevoseltani. Käykö tässä vielä niin, että me aletaan aivan tosissanne harrastamaan tätä dressagea ;)?

Tallirutiinit

Kun päivittäin hoitaa tietyt asiat, tulee tekemiseen tietty rutiini. Hommat automatisoituu eikä niiden tekemistä tarvitse sen erityisesti miettiä. Talliaskareet ovat juuri tällaisia. Päätin yksi päivä kuvata hieman tallipäivääni, tehdä ns. myday-postauksen. Jotenkin kuitenkin kuvaaminen unohtui siinä ahkeroinnin ohessa ;)!

Aivan ensimmäiseksi suuntasin ilmoitustaululle, sillä olimme sopineet

kouluvalmennuksen perjantaille.

Sitten olikin aika käydä Dannin safkojen kimppuun. Danni saa kauraa, mineraaleja,

valkosipulia, E-vitamiinia sekä öljyä. Olen kateellisena ihastellut kaverin hepan karvan kiiltoa,

kun sille on syötetty öljyä. Niinpä mun neiti näpsä sai samaa omaan ruokavalioonsa.

Kaurojen jälkeen tartuin talikon varteen. Myös karsinan siivouksessa on oma järjestys. Aloitan aina vasemmalta reunalta ja etenen myötäpäivään. Ensin paskat pois ja vasta tämän jälkeen märärt kohdat. Lopuksi vielä hieman pääliturpeen levitystä tasaisemmin. Turve on tosi riittoisaa eikä sitä ole kuin pari kertaa tarvinnut lisäillä. Danni on muutenkin siisti hevonen, ja jätökset löytyvät samoista paikoista. "Aarteen etsintää" ei siis tarvitse harrastaa.

Ennen

Jälkeen

Koska itselläni oli aikaa, siivosin samalla tarhan. Olin jättänyt edellisenä iltana w-healing loimen päälle, joten nappasin sen samalla neidiltä pois.

Kuten karsinan kanssa, on myös tarhassa Dannilla oma vessa. Kasoja ei tarvitse kerätä sieltä täältä, vaan ne saa lapata samasta kohtaan kärryyn. Helppohoitoinen hevonen kyseessä.

Tämän jälkeen Danni sai hetken vielä nauttia auringosta, sillä kävin laittamassa vielä heinät seuraavaksi päiväksi. Ollaan oltu kyllä tyytyväisiä ostamaamme heinään ja hevosetkin siitä näyttävät pitävän. Tällä hetkellä Danni saa yhteensä noin 10kg heinää päivässä neljään kertaan jaettuna. Se on ainakin tuntunut sopivalta määrältä. 

Tykkään aina tehdä tosiaan hommat ennen ratsastusta, että sen jälkeen ei tarvitse enää rehkiä. Mukava myös jättää hevonen puhtaaseen karsinaan. Tässä kohtaa sattui sitten pieni muistinmenetys ja unohdin kokonaan idean kuvata tallipäivää. Hain kuitenkin hevosen ja laitoin kuntoon. Olimme tallikaverin kanssa puhuneet osallistuvamme koulukisoihin, joten kävin he C rataa ja sen osia läpi. Pilkoin sitä lohkoiksi. Siirtymiset, voltit, lisätyt ravit ja laukat jne. Lopuksi menin sen pariin otteeseen läpi. Tuntui kyllä hyvältä, mutta ikävä kyllä meidän osallistuminen kisoihin peruuntui kuljetuskaluston vuoksi. 

Ratsastuksen jälkeen huolehdin neidin takaisin tarhaan ja lähdin nauttimaan vapaapäivästäni!