~Tallinnaa, shoppailua ja kulttuuria~

Tallinna : Paikka

24-28.3.2014 : Aika

Meriton Grand Conference & Spa : Hotelli

Matka sai alkunsa periaattessa jo vuoden vaihteessa. Hiihtoloma oli tulossa ja jonnekkin oli lähdettävä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan loman tuli koostua lumesta... Paljosta lumesta. Himo laskettelemaan oli suuri vajaan kahden vuoden jälkeen. Kummasti into Lappiin laski hintoja verratessa. Auto, majoittuminen, ruoka, hissiliput sekä yöelämä veivät liikaa rahaa parinkin päivän lomalta. 

Siispä katseet piti suunnata pois lumisista maastoista kohti aurinkoa. Äkkilähdöt - halvalta kuullostavat matkat! Vietimme varmaan kolme iltaa tutkien eri matkanjärjestäjien tarjontaan eikä mikään sopinut matalaan budjettiimme. Pikku hiljaa aloimme miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että menemme kylpylään. Mutta miksi emme lähtisi kylpylään Tallinnan puolelle? Samalla voisimme harrastaa hieman viinarallia. 

Kesällä käytimme Eckerölinen hotellipaketteja  ja kaikki oli mennyt ainakin kesällä sujuvasti. Selasimme kuitenkin muidenkin yhtiöiden tarjontaa ja samalla mietimme otammeko auton myös. Sujuvasti pääsisimme Helsinkiin junalla tai bussilla, mutta junassa olisi hankalaa kantaa matkatavaroita (sekä "tuliaisia") eikä yhtiön bussiaikataulut sopineet omiin aikatauluihimme. Lopuksi päädyimme Eckerön kautta varaaman loman sekä autokin lähti mukaan! Hotelliksi valitsimme Meriton Grand Conference & Spaan ja matkan pituudeksi kasvoi neljä yötä. Hintaa tuli yhteensä kahdelta ihmiseltä vajaa neljäsataa euroa laivamatkoineen autopaikalla. Sitten ei muuta kuin pitkää odottamista ja lomakuumeen potemista.

PÄIVÄ 1

Lähdimme liikkeelle kello yhden jälkeen yöllä, sillä halusimme varata mahdollisimman paljon aikaa matkan tekoon. Viimme kesänä myöhästyimme laivastamme (surkeiden sattumusten takia) eikä lisäkustannukset olleet mitkään iloiset uutiset. Olimme Helsingissä seitsemän aikoihin ja kävimme terminaalissa vaihtamassa perjantain paluulaiva aikasempaan. Sitten ei muuta kuin auto kohti lähtöselvitystä ja autokantta. Itse hipsimme väsyneinä etsimään laivan harvinaisia vapaita istumapaikkoja ja lepäämään. Itsellä alkoi olla fyysisesti huono olo, sillä olin valvonut laivaan päästyämme reippaan 18 tuntia eikä päikkäreitä ollut tiedossa vielä pitkään aikaan.

Yheltätoista olimme saapuneet Tallinnaan ja suuntasimme autokannelle räpläämään navigaattoria, jonka piti toimia myös Virossa... Jepp jepp, no ei toiminut! Onneksi olimme napanneet laivan infosta Tallinnan kartan, jonka avulla suunnistimme ensimmäisenä SuperAlkoon. Täytyy sanoa, että väsyneinä ja hieman pihalla olleina löysimme erittäin hyvin määränpäähämme, vaikka muutama ylimääränen rundi tuli tehtyä!

Teimme pikaisesti ostokset ja mietimme mahdollista ruokapaikkaa. Joko söisimme satamassa tai ajaisimme jo hotellin parkkiin ja etsisimme sieltäpäin ruokapaikan. Jälkimmäinen idea kuullosti paremmalta, joten kartta vain käteen ja pähkäilemään suuntimia. Sen verran olimme jo Suomen puolella katsoneet ajo-ohjeita, ettei yhtäkkiset yksisuuntaiset tiet tulleet yllätyksenä. Jouduimme tekemään pienen korttelikierrokset ennenkuin pääsimme hotellille. Onneksemme emme ensimäisenä kuitenkaan ajaneet suoraan hotellin omalle parkkipaikalle, vaan bongasimme sen vierestä alueen, jossa maksoi vain 2€ vuorokauden parkkiaika. Vertailun kohteeksi kerrottakoot että hotellin omalla sama aika maksoi 14€.

Kello oli vasta puoli yksi eikä check inniä voinut tehdä enne klo 14, suuntasimme vanhaan kaupunkiin etsimään ruokapaikkaa. Nälkä alkoi olla jo hirmuinen ja löysimme pian itsemme Route 66 ravintolasta. Vasta sielä kaikki stressi pääsi purkautumaan ulos; olimme saaneet vaihdettua paluulaivan, kerenneet laivaan, päässeet Tallinaan sekä saatu ajettua auto turvallisesti hotellille! Kaiken kruunasi hyvä ruoka ja juoma, jonka loppusummaksi tuli alle 10€ siidereineen. Vatsat täynnä vyöryimme hotellille sisäänkirjautumaan ja päikkäreitä nukkumaan.

Jos herätyskello ei olisi soinut, olisin nukkunut varmaan aamuun asti. Viideltä kuitenkin suuntasimme hotellin kylpyläosastolle nauttimaan poreista sekä suolasaunasta. Jälkimmäisestä en ollut aikasemmin kuullutkaan. Saunassa hierotaan suolaa iholle, jolloin se kuorii ja desifioi sekä saunan hengitysilma on hyäksi keuhkoille. Kauaa en pystynyt kuitenkaan saunassa olemaan; suola iholla kirveli älyttömästi. Onneksi suihku oli aivan vieressä. Uimisen jälkeen suuntasimme vielä kaupungille itselle aikasemmin tuttuun ruokapaikkaan. Kesällä kävimme kyseisessä ravintolassa syömässä pariinkin otteeseen, mutta paikan nimi ei ole jäänyt muistiin. Mutta vihdoin sain eteeni kauan himoitsemiani valkosipulileipiä <3! Ruuan jälkeen uni oli enemmän kuin tervetullut!!

PÄIVÄ 2

Varasimme aamupalalle puolituntia aikaa, sillä halusimme levätä mahdollisimman myöhään. Silti väsy oli melkoinen eikä päivä tahtonut lähteä millään käyntiin. Aamupalan jälkeen suuntasimme kuitenkin kaupungille. Olimme pyhittäneet päivän ostoskeskuksille ja shoppailulle. Olimme hotellilla katsoneet netistä vähän Tallinnan ostareiden osoitteita sekä merkkailimme paikkoja ylös kartalle. Samalla katselimme eri kampaamoita ja vertailimme hintoja, sillä Taru halusi värjätä hiuksensa. Lopulta pääsyimme varaamaan aikaa hotellin viereistä kampaamosta.

Ensimmäisenä kohteena oli ostoskeskus nimeltä Solaris. Tämän olimme bonganneet edellisenä päivänä kun mietimme illalla ruokapaikkaan ja palloilimme päättömästi vanhan kaupungin laitamilla. Solariksen monet kaupat paljastuivat kuitenkin meidän budjettiin liian kalliiksi. Ostoskeskuksen alakerrassa oli kuitenkin hyvä marketti, jossa kävimme ostamassa mulle hiusvärin sekä illaksi hieman syötävää. Mukaan tarttui myös vesipullo ja energiajuomaa. Jotenkin oli tosi vaikea muistaa juoda tarpeeksi! Seuraavaksi suuntasimme samalla kadulla sijaitsevaan Meloni keskukseen. Sieltä löysimme meidän kukkarolle sopivia hintoja sekä mukaan tarttuikin uusia vaatteita. Liikkeet olivat samoja mitä Suomessa, mutta hinnat halvemmat. Emme huomanneet ollenkaan, että nälkä oli kerennyt littyä matkaamme ja kummankin verensokeri alkoi lennellä melko matalalla. Näimme Viru keskusessa ruokapaikan, jonne suunnistaminen olikin oma juttunsa. Kahvila sijaitsi kahden keskuksen välissä yläilmoissa kulkevalla "sillalla". Ruoka nyt ei ollut niin huippuhyvää, mutta kyllä sitä söi.

Aika kulki kuin siivillä ja yhtäkkiä meille tuli todella kiire vaeltaa hotellille kampaamoa varten. Olimme kulkeneet aika kauaksi etsiessämme ostoskeskuksia, mutta kahdessakymmenessä minuutissa olimme hotellihuoneessa.  Tarun kampaamon ajan otin itse päikkärit ja neidin palatessa heitimme mullekkin värin päähän. Kiva kun hiusvärin sai alle viitosella, kun Suomessa saa pulittaa kaksinkertaisen hinnan! Olimme poikenneet matkalla hotellille vielä Solariksen marketissa hakemassa syömistä, joten ilta meni eväät syödessä ja meikatessa, sillä olimme suuntaamassa Helsinki-karaokebaariin. Baari sijaitsee vanhassa kaupungissa Viru kadulla ja tunnelma on aina lämminhenkinen. On se kun pitää Tallinaan asti lähteä suomalaiseen kapakkaan ;)! Sielä loppu-ilta menikin ja yön saattelemana hipsimme jossain vaiheessa takaisin hotellille.

PÄIVÄ 3

Kolmas päivä olikin varattu kulttuurille. Olimme edellisenä päivänä käyneet varaamassa Kiek in de kök museolla ajan tunnelikierrokselle. Kierrokset tehdään englannin ja eestinkieleksi. Jos mielenkiinto heräsi, kannattaa käydä paikan päällä aika tai laittaa sähköpostia museolle. Varsinkin kesällä sesongin aikaan voivat ryhmät olla täynnä, jolloin ei yhtäkkiä paikalle saapuneita vierailiota voida mahduttaa mukaan. Hinta taisi olla viiden euron paikkeilla ja yhdellä eurolla lisää sai kuvausoikeuden. En nyt sen kummemmin kerro tunneleista, kuin että sielä oli kylmä. Onneksi oli toppatakki päällä! Kuvat kertokoon puolestaan kierroksesta:

Olin ladannut hotellilla kännykkääni jo kartan museolta Lennusadamin merimuoseoon. Matkaa oli parisen kilsaa ja kulki vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Meillä kesti hetki löytää oikea reitti, sillä tie, jolle meidän piti kääntyä, oli älyttömän kapea ja luulimme sen johtavan vain talon pihaan tms. Pian kuitenkin selvisi että olimme juuri oikealla kujalla: Luhike jalk. Matkalla poikkesimme syömässä ja eri ravintoloiden ruokalistoja oli vaikea verrata kun sisäänheittäjät osasivat olla oikeita maan vaivoja. Lopulta päädyimme ravintolaan, josta edellä mainittu riesa puuttui. Hell Hunt osoittautui todella kivaksi ja vähän oudoksi ruokapaikaksi, mutta sinne on ehdottomasti päästävä uudestaan.

Lounaan jälkeen käppäilimme loppumatkan lennusadaman merimuseoon eikä edes kertaakaan eksytty! Lennusadamassa oli Titanic näyttely viimmeistä viikkoa ja jonoa sisälle oli ulos asti. Suhteellisen nopeasti pääsimme kuitenkin ostamaan lippuja ja opiskelijat hox! Kannattaa vilauttaa myös sitä suomalaista opiskelijakorttia, niin pääsee sisälle opiskelijahinnalla ;)! Samalla lipulla sai kiertää museon muutakin aluetta ja kyllähän täysikokoinen sukellusvene teki vaikutuksen. Olihan se valtava! Itse Titanicin näyttelyssä oli kuvauskielto, mutta nykyajan kännykällä saa näpsästyä kuvia huomaamatta. Mutta ei sielä kyllä ihmiset yrittäneetkään olla huomaamattomia. Kuvia otettiin oppaidenkin silmien alla eikä kenellekkän minkäänlista sanomista tullut. Tästä syystä myös itse sorruin tähän pieneen rikkeeseen.

Näyttelyssä seinillä koristi laivan matkujastien henkilötarinoita. Lasisiin vitriineihin oli kerätty hylyn ympäriltä vaikka minkälaista tavaraa; hiusharjaa, kolikoita, peilejä, lautasia. Jopa lavuaareja sekä putkistoja. Tarinat oli käännetty neljälle kielelle, joista meille tutuin oli englanti. Ikävä kyllä luettavaa oli niin paljon, että silmät sekä aivot väsyivät lukemiseen. Loppunäyttely oli pelkkää katselua, sillä ykinkertaisesti ei vain jaksanut enää lukea. Näyttelyn loppuosassa oli aito suuri jäälohkare, johon jotkut sitkeät ihmiset olivat sulattaneet kädenjälkensä. Viimmeisestä huoneesta löytyi taululta kaikki selvinneiden ja kuolleden nimet. Nimet oli jaettu neljään ryhmään; I-luokka, II-luokka, III-luokka sekä miehistö. Kyllähän ne luvut laittoivat hiljaiseksi, vaikka tilastot olivat itselle tuttuja jo muutenkin.

Koko päivän käppäiltyämme alkoivat jalat olemaan jo väsyneet ja sorruimme ottamaan taksin takaisin hotellille. Kuudella eurolla säästi oikein mielellään jalkojaan, sillä edessä oli vielä yksi päivä täynnä kävelyä!


Kello alkoi olla jo aika paljon ja vasta kymmenen aikaa pääsimme lähtemään kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme Route 66, jossa olimme olleet ensimmäisenä päivänä. Keittiön toimintaa oli kuitenkin laitettu jo pienemmälle, joten ruokalistalta löytyi vain snacksejä. Otimmepa sitten puoliksi tarjottimen, mistä löytyi tacolastija, sipuli- sekä kalmarirenkaita, popperseja, ribsejä ym. Sieltä suuntasimme taas Helsinki-baariin laulamaan. Kun kello yksi paikka suljettiin, päädyimme uudestaan Route 66 muutamalle ja siitä hotellille nukkumaan!

PÄIVÄ 4

Tämä päivä oli pyhitettu kidutusmuseon etsinnälle. Olin netistä katsonut hieman paikannusohjeita, mutta paras vihje oli: "On raatihuoneen torilla". Okei, no ei muutakun torille, mutta minkään moista museota sieltä ei kyllä löytynyt! Torin laidalla oli infopiste ja sieltä kävimme kysymässä lisäohjeita. Selvisi, että näyttely sijaitsee Viru kadulla... Sinne siis! Kuljimme katua edestakaisin löytämättä etsimäämme. Lopulta poikkesimme käsityöliikkeessä kysymässä, jos tämä mystinen paikka viimmein löytyisi. Mukava myyjä kertoi museon olevan viereisen talon sisäpihalla. Lopulta kun löysimme etsimämme saimme lukea masentavan tekstin: auki vain viikonloppusini... Ei siinä auttanut muuta kuin lähteä shoppailemaan ja syömään. 

Olime myös sopineet suuntaavamme autolla SuperAlkosta loput juomat, joten ei muutakun totettamiseen. Retti oli suht helppo, mutta voi niitä ihme kaistoja sekä yksisuuntaisia. Tähän vielä lisäksi Virolaisten raskas kaasujalka, niin ihme ettei mitään sattunut! Samalla kun satamssa olimme, piipadimme sataman ostoskeskuksessa, jossa myyjät toisensa jälkeen möivät samanlaisia laukkuja ja paitoja. 

Matkalla hotellille pysähdymme tankkamaan ja kävimme kaupassa. Kyllähän se hiljaiseksi laittoi, kun 98 bensan hinta oli 1.35€/l... Kerrankin oli ilo tankata! Viimmeisen illan kunniaksi päätimme mennä syömään raatihuoneen torille, sillä päivällä olimme bonganneet monet ruokapaikat etsiessämme mysteeristä kidutusmuseota. Vaikka ruokapaikkoja riitti, emme tahtoneet löytää kummallekkin sopivaa ravintolaa. Meidät jopa ajettiin yhden ravintolan edestä pois, kun emme suostuneet kävellä suoraan sisälle, vaan halusimme tutkia menuuta ulkopuolella olevasta taulusta... Viimmeinen ilta meni rauhassa ja loppujen lopuksi aika väsyneissä tunnelmissa. Olimmehan reippailleet koko viikon ja huomenna alkoi kotimatka.. toiselle meistä!

PÄIVÄ 5

Olimme laittaneet aikaseksi herätyksen, mutta heräsimme jo puoli kasin aikaan. Suuntasimme nopeaan aamupalalle ja siitä viimmeisiksi hetkiksi poreisiin. Olimme hieman pakanneet edellisenä iltana, mutta teimme loppupakkaukset sekä kirjuduimme ulos hotellista. Satamaan ja A-terminaaliin löysimme helposti, sillä olimme seikkailleet sielä edellisenäkin päivänä. Lähtöselvityksestä saimme matkakortit, odottelimme hetken laivaan nousua ja viimmein pääsimme parkkaamaan auton autokannelle. Vietimme koko matkan laivan kahvilassa, jossa myös söimme ja pelasimme korttia. 

Takaisin Suomessa!

Suomen puolella pysähdyimme vielä terminaalissa ostamassa uudet laivaliput ja jatkoin matkaa Tarun kanssa Toijalan ABC:lle asti. Siitä lähdin uuteen reissuun, mutta kirjoitan tästä matkasta vähän myöhemmin!