Juoksutusta

Flunssa on taas päässyt yllättämään enkä sen vuoksi eilen kavunnut selkään ollenkaan. Ajattelin sitten päästää Dannin vapaasti juoksemaan, mutta yksin sillä ei okein tuntunut olevan menohaluja. Kentän aidan alta paljastuvat heinätupsut olivat kiinnostavampia. 

Otin sitten Dannin tarhakaverin Alizen mukaan juoksemaan ja sitten Dannikin näytti innostuvan! Tosin neidin ei paljon tarvinnut töitä tehdä pysyäkseen Alizen menossa mukana. Sitten tämä pieni, musta pirulainen pääsi vielä karkaamaan kaksi kertaa! No eipä siinä, kun poni kierteli tarhaa ympäri ja kävi moikkaamassa muitakin heppoja. Alize onkin ainoa hevonen(/poni) kenen kanssa Dannin uskaltaa päästää juoksemaan ilman että Danni potkisi. 

Danni & Maiju 1v!

Voi apua! Miten aika onkin mennyt niin nopeasti?

Nyt on vuosi yhteistä taivalta takana <3

Kuulumisia

Edellisessä maastopostauksessa kerroin meidän hyppäävän tiistaina ja tämähän toteutettiin. Satulaan päästyäni Danni tuntui kuitenkin aika väsyneeltä. Tai ei nyt väsyneeltä, mutta menosta puuttui sitä tutuksi tullutta malttamattomuutta. Tästä syystä hypyt jäi aika lyhyeen ja aluksi keskityin tekemään puomityöskentelyä, jossa oli kolme puomia 2,5m päässä toisistaan lävistäjällä. 

Yllätykseni oikeassa laukassa lähestymiset puomille eivät tahtoneet onnistua millään. Kun taas vasen (meidän hyppypaikat-ei-löydy-suunta) rullasi puomit noin vain. Hmm.. outoa. Mutta lopuksi hyppäsin pari kertaa ristikon ja 50cm pystyn ja siinä huomasin saman; vasen meni nappiin... oikea taas ei. Toisaalta on kyllä hyvä, että vahvuudet vaihtavat näin välillä puolta, ettei toinen ole jatkuvasti vahvempi.

Keskiviikkona otin neidin narun päähän ja lähdimme lenkkeilemään kaverini kanssa. Matkaa taisi tulla reipas 5km ja käytiin uudella alueella. Neiti ei näyttänyt kyllä minkäänlaista laiskuutta loppumatkasta, kun tylsät ja tutut maastot muuttuivat vieraiksi. Hui kun oli jännää ;)

Keskiviikkona lähdimme sitten Johannan kanssa hevosilla maastoilemaan. Hetken emmittiin kentällä, että viitsiikö lähteä hevosten virtaisuuden ja kovan tuulen vuoksi. Lisäksi tiellä, jossa pitää aluksi tallata, liikkuu paljon rekkoja. Myös ihan tallin vieressä on valtava mäki, jonka taakse ei luonnolisesti näe. Onhan siinä aina pieni jännitys mahan pohjassa, että mikä yllätys meitä voi tulla vastaan. Mäen päällä sitten katsottiin tarkkaan, että näkyykö kummastakaan suunnasta rekkoja, sillä alaskavutessa ei hirveästi tekisi mieli olla pakoon juoksevan hevosen selässä. Onneksi meno- tai paluumatkalla ei vastaan tullut pakettiautoja suurempaa!

Hiekkatielle päästyämme aloimme ravata ja otimme laukkapätkän. Suuren suomenhevosen tahti on vähän eri kuin meillä, joten Danni pääsi kunnolla innostumaan ja minulta katosi kontrolli. Tosin se ei nyt paljon haitannut, sillä tarpeeksi lähelle Jullea päästyämme kontrolli palasi. Hiekkatien päässä käännyimme takaisin ja siirryimme Dannin kanssa johtoon, ettei tuollaista kontrollin katoamista tapahdu. Pieni kyttäily liittyi seuraamme ja kerran hyppäsimme tien toiselta puolelta toiselle. Hupsu poni! Välikäyntien jälkeen siirryimme taas taakse ja tämän jälkeen neiti pysyi hyvin laukassa hanskassa. Jättäydyin tarkoituksella Jullesta pikku hiljaa kauemmaksi, jolloin Dannin oli kuljettava minun haluamaani tahtia. Loppuravitkin sujuivat hyvin pelottavista pressuista huolimatta! Onneksi lähdimme maastoilemaan, sillä se tuo aina kivan tauon arkeen. 

Eilinen ja tämä päivä onkin vapaa, sillä nyt olemme liikkuneet 4 kertaa tällä viikolla ja viisi kertaa on maksimi. Sunnuntaina ajattelin hieman jumpata. Olen nyt kovasti etsinyt bauchereita, sillä tiistaina kuolaimet olivat nipistäneet ikävästi toiseen suupieleen haavan. Bauchereissa onneksi on kiinteät kuolainrenkaat, jolloin huuli ei jää puristuksiin. Loppu viikko mentiinkin sidepulleilla, mutta niiden kanssa en saa tehtyä töitä samalla teholla. 

PS: Maanantaina tulee vuosi Dannin Suomeen saapumisesta <3

* Varustepostauksen tapaista *

En ole koskaan tehnyt varustepostausta. Paristakin syystä:

a) Kuvat. Kuvattomat postaukst on tylsiä

b) Muisti. Niin mitä tavaroita meillä olikaan?

Nyt ajattelin kuitenkin yrittää. Otetaan esittelyyn meidän päivittäiset tavarat!

SATULAT

Meillä on käytössä kyllä vain yksi satula, mutta kaksi löytyy. 

Satula nro 1

Tämä merkitön nahkasatula oli meillä käytössä pari kk. Kun Danni tuli, oli Taran vanha satula liian pitkä. Tämä satula oli kuitenkin elämää nähnyt ja sen kunnossa oli moittimista. Etsin kokoajan uutta satulaa, sillä tämän toppaukset alkoivat olla vaihtoa vailla. Mutta hyvin se palveli sen ajan mitä oli tarvetta. 

Satula nro 2

Olen aina halunnut ruskeat varusteet. Niissä kiehtoo se erilaisuus. Myös yksityiskohdat tulevat paremmin esiin. Meillä on käytössä Wintecin estesatula 17". Ilmatopattua satulaa ei tarvitse toppauttaa ja satula muotoutuu hieman hevosen selän mukaan. Vaihdettavat kaaet myös ovat plussaa. Vielä kun saisi ruskeat jalustinhihna jostain.

Jalustimet meillä on nivelletyt. Merkkiä en enään muista. Aikaisemmin käytin kumilenkillisiä, mutta näistä olen tykännyt kyllä paljon! Myös jalansija on mukavan leveä. Kuvassa näkyvää martigaalia emme enää käytä. Se oli meillä alussa hillitsemässä pään yllättäviä liikkeitä, mutta eipä niitä esiintynyt paljon. Martingaali roikkui siis mukana vain koristeena, kunnes valmentaja totesi sen olevan täysin turha. Sen jälkeen en sitä ole päälle laittanutkaan...

Satulavyönä meillä käytössä ylemmän kuvan vyö. Siitä ei taida parempaa kuvaa ollakkaan. Kyseessä on vähän tummemman ruskea nahkavyö kolmella joustolla per pää. Tämä on ollut kyllä hyvä, eikä joustot ole ainakaan vielä löystyneet. Myös tuo kolminkertainen joustosysteemi tasaa paintta paremmin.

SUITSET

Meillä on ollut vuoden sisällä muutamat suitset; kahdet mustat ja nyt kahdet ruskeat. Itse pidän paljon meksikolaisista, jotka jättävät hengitystiet hyvin auki, Esittelen nyt vain meidän tämän hetkisessä käytössä olevat:

Suitset nro 1

Ruskeat meksikolaiset, jotka ostin samalta myyjältä kuin satulankin. Koristepunosta on otsapannassa ja turpahihnassa. Ohjat ovat ruskeat kumiohjat. Itse en niin välitä kangas- tai nahkaohjista. Kumiohjsta saa hyvän ja pitävän otteen. 

Kuvassa näkyvä kuparirolleri on myyty. Ne olivat hetken aikaa hyvät, kun Danni painoi ohjalle.Nyt millä on käytössä suora omppukuolain. Meille se on ollut hyvä. Nyt ajattelin kokeilla kolmipala baucheria, sillä se tasaa hieman kättä. Toivoisin sen parantavan kuolaimeen tukeutumista. Meidän suitsitelineestä löytyy myös normaalit kolmipalat kuparikeskiosalla, mutta ne ovat nyt olleet vain koristeena.

Suitset nro 2

Olen aina ollut kiinnostunut kuolaimettomista suitsista. Cindyn sekä Taran kanssa käytin leuan alta risteytyviä kuolaimettomia, mutta pidätteet vapautuivat hitaasti huonon suunnittelun vuoksi. Sidepulleissa ei ole pelkoa kiristäviksi jäävistä hihnoista. Ne vapauttavat paineen samalla kun myötää. Näiden kanssa käytän yleensä lampaankarvapehmustetta, sillä usein käytettynä turpahihna alkaa hiertämään.

Aluksi käytin näitä aika ahkeraankin, mutta Danni "oppi" näilläkin painamaan ohjalle ja hevosen päätä en ala kannattelemaan. Kuulin myös ystäväni hevosen tekevän samaa ja heillä myös nämä suitset joutuivat hetken tauolle. 

Nykyään käytän näitä suitsia maastoillessa. Se antaa hevoselle vapaden syödä sekä suu saa olla rentona. Maastossa ei kädelle painamista tapahdu, mutta pidätteet menevät tosi hyvin läpi. Nämä ovat kyllä kivan rennot suitset humputteluun.

KORVAHUPPUJA

Meillä löytyy yhteensä kolme huppua:

Tästä ei ikävä kyllä parempaa kuvaa ole...

Suojat

Suojia löytyy kolme settiä, joista tällä hetkellä ei ole käytössä yhtäkään. Danni prtestoi vahvast takahivutussuojiin, joten esteillä käytämme enää edessä jännesuojia. 

Näitä meillä löytyy kaksi kappaletta; siniset ja nämä ruskeat. Siniset ostin jo käytettynä, mutta nämä tilasin parempaan käyttöön. Saa nähdä, vilahtavatko nämä myös kisoissa ensi kesänä ;)

Kolmannet suojat ovat myös hööksiltä. Kyseessä on ilmastoidut mustat suojat. Vaikka koko oli M, ne olivat meille liian tiukat. En ole kuitenkaan niitä raaskinut myydä, koska suojien ovh oli aika paljon, enkä saisi myydessäni lähellekkään sitä mitä olen maksanut.

Lempihuopa

Huopiakin löytyy "muutama", mutta ehdoton suosikki on tälläkin hetkellä käytössä oleva HV Polon musta huopa! 

Hei me maastoillaan!

Eilen mietin hetken, mitä tekisin Dannin kanssa. Juoksutanko... nousenko selkään? Päätin ratsastaa jumppaavalla mielellä. Teimme paljon töitä ympyrällä jokaisessa askellajissa. Ilokseni huomasin, että meille vaikeampi laukkasuunta, oikea, onkin alkanut olemaan vahvempi. Se pyörii paremmin sekä laukka on voimakkaampaa. Silti vasen tahtoo nousta helpommin, vaikka oikeaa pyytäisi. Oikea laukka ei myöskään vielä nouse käynnistä, kuten vasen. Mutta reeniä reeniä ;)

Tänään sitten sovimme Juhan kanssa menemämme maastoon. Juha maastakäsin kameramiehenä ja minä ratsastaen. Samalla saatiin ensimmäiset kunnon maastokuvat! Kuljimme tuttua reittiä, sillä emme ole maastoilleet joulukuusta lähtien. Koko homma on vain jäänyt... Nyt täytyy taas aloittaa samoaminen, sillä me kummatkin nautitaan siitä älyttömästi!

Juoksutin neidin kentällä aluksi, että kaikki pössöenergia on varmasti tiessään. Suitsiksi valitsin side-pullit, sillä maastossa ne ovat toimineet ennenkin hyvin. Ja kesällä on mielestäni kiva, kun hevonen saa vapaasti syödä ilman kuolaimia (jos vain luvan saa syömiseen). Myös korvahuppu eksyi päähän. En sitten tiedä vaimentaako tuo oikeasti ääniä, mutta minuun se valoi luottamusta.

Talutin aluksi melko ahkerasti liikennöidyn tien. Tallilta on noin puolen kilomerin matka hyvälle hiekkatielle, jossa nousin selkään. Aluksi neiti vähän kummasteli, kun Juha ilmestyikin siihen viereen kävelemään ja minä katosin selkään. Kun Danni alkoi rentoutumaan, otimme pieniä pätkiä ravia sekä laukkaa. Pari kertaa pää heilui lisävauhdin toivossa, mutta hyvinhän se käsissä pysyy! Koko maasto meni älyttömän hyvin ja en jaksa odottaa seuraavaa kertaa. Huomiseksi olemme kuitenkin suunnitelleet taas esteitä. En tiedä saadaanko vaan kuvaaja paikalle. 

Mutta alla kuvia tältä päivältä!

Ensin vähän tunnusteltin ravissa, miltä yksin liikkuminen tuntui!

Ja sitten laukkaa!

Poseerataan vähän

Jee, kivaa hommaa!...

...Niin kivaa, että kovempaakin voisi mennä!!!

Pupujussina luokses pompin!

Hieno tyttö! Kyllä meistä vielä reippaita maastoilijoita tulee <3

~Ilmekkäitä, lystikkäitä, pallopäitä~

Joskus kyllä ihmettelen tuota mun pikkupullaa, että miten sillä onkaan niin ilmekkäät kasvon (Vai turvan-) piirteet. Danni näyttää usein hymyilevältä. Joskus myös sen silmät ovat lähes ummessa. Esteen päällä se näyttää siltä kuin "en uskalla edes katsoa"! Tänään kuvaan sattui kummatkin ilmeet. Danni näyttää mielestäni kuvassa täydelliseltä auringon palvojalta! Vai mitä mieltä itse olette ;)?

Ihana aurinko <3

Hyppykuvia ;)

Oltiin Johannan kanssa sovittu hyppäävämme muutaman esteen tänään.

Otin vain muutamat hypyt per suunta, sillä mitään rankkaa ei

ollut tarkoitus tehdä. Meillä oli yhdellä pitkällä sivulla 

ristikko ja toisella 50cm pysty, joka nostettiin lopuksi 60cm.

Kuvia on vain ristikolta ja 60cm pystyltä, kun hyppäsin vain kerran 50cm.

60cm alkaa nykyään tuntua hyvältä korkeudelta, ja toivottavasti päästään sitä tänä kesänä

hyppäämään ratana. Ongelmia tuottaa vain liian kaukaa ponnistetut hypyt. Menen aina "paniikkiin"

kun huomaan ponnistupaikan olevan väärä...

Ei-niin-läheltä-hypätty-hyppy

Lupaamiani kuvia

Tässä nyt muutama kuva sunnuntailta. Eilen tarkoituksenani oli kokeilla Hippolan haastetta, mutta kentälle oli laitettu erittäin hyviä puomitehtäviä, joten intouduin muiden mukana niitä kokeilemaan. Pidin lyhyen ja tehokkaan treenin, mentiin ehkäpä 40 minuuttia. Laitan loppuun kuvan, millaisia harjoituksia teimme.

Ja eilisen tehtävät:

~Vihterpalun kartano sekä talli~

28.3 tulimme takaisin Tarun kanssa Suomeen sekä jatkoin matkaa hänen kanssaa Toijalan ABC:lle. Sielä vaihdoin kyytiä ja matkaseuraa. Suuntasimme Marikan ja Johannan kanssa takaisin Helsinkiin hotelliin yöksi. Lauantai aamuna laiva suuntasi kohti Tallinnaa taas. Lahden toisella puolella kyytimme vei meidät Viron maalaismaisemiin Vihterpalun upealle kartanolle, joka toimii myös hotellina. 

Käykää kurkkaamassa kartanon sivut:

http://www.vihterpalu.ee/fi/tervetuloa

Laivalla ;)

Kartanolle saavuttuamme söimme nopeasti lounaan ja vaihdoimme ratsastuskamat päälle. Olimme rehanneet matkalaukun lisäksi kypärää ja saappaita mukanamme pitkin Helsinkiä ja laivassa, joten oli ihana tietää, ettei kantaminen ollut turhaa; meille oli varattu parin tunnin maastoilua mererannalle!

Vihterpalun tallin löydät tästä osoitteesta:

http://vihterpalutall.edicy.co/et

Hevoset tuotiin meille valmiiksi varustettuina kartanon pihalle, jossa nousimme selkään ja otimme muutamat kuvat. Itse sain ratsukseni 13-vuotiaan suomenhevostamman! Kyllä ihmetytti, suomenhevonen... Virossa! Nopeasti säädettiin jalustinhihnat ja eikun matkaan. Menimme koko matkan rannalle reippaassa ravitemmossa pitkin peltoja, metsiä ja teitä. Kyllä 10km ravailu tuntui lihaksissa, sillä siitä on hetki kun olen päässyt kunnolla maastoilemaan. Mutta kyllä se palkittiin; vajaan tunnin päästä edessämme avautui pitkä rantaviiva. 

Rannalle laukasimme rannalle ja vähän meressäkin. Ilma oli upea ja jokainen meistä pystyi varmasti maistamaan tulevan kesän. Sinne rannalle jäi osa sydämestäni. Meri oli vaan niin upea ja voisin hyvin kuvitella meidät Dannin kanssa viilettämään samalle rannalle. Unelmointia... Mutta tuonne aion vielä palata! Rannan jälkeen meillä oli edessä vielä toiset 10km ravattaa, ennen kuin aurinko laskisi. Voin sanoa, että kyllä tämä ihminen sai ravattua tarpeekseen. Kuitenkin koko reissuun meillä meni vain kaksi tuntia. Ainakin omaan korvaan tämä kuullostaa vähältä. Eli reippaasti ollaan kuljettu! 

Kartanolle palattuamme söimme upean illallisen ja siirryimme saunomisen jälkeen väsyneinä nukkumaan! Herättyämme söimme aamupalaa ja suuntasimme takaisin Tallinnaan ja laivaan. Hytissä kerkesimme nukkua vielä hetken ja satamaan tultuamme otimme taxin autolle ja starttasimme kotimatkan. 

Upea reissu, upeita ihmisiä, vielä upeampia näkymiä!

Iloinen vieras; motivaatio!

Taas on motivaatio huipussaan! En malta odottaa tulevia valmennuksia enkä kesän mahdollisia kisoja. Halusin vaan treenata ja treenata vähän enemmän. Välillä pelkään tekeväni liikaa tai liian pitkään. Tähän asti on yrittänyt kuunnella hevosta ja sen yleisolemusta, ettei hommat ala hajoamaan sekä treenaus pysyisi tehokkaana. Tulosta onkin tullut hyvin lyhyessä ajassa enkä tällä hetkellä voisi olla ylpeämpi tammastani.

Viimme viikolla tapahtui kuitenkin taas liikaa sattumia yhdelle sekunnille, ja tämä tapahtumaketju on pitänyt minut tiukasti maan päällä. Kirjaimmellisesti. En nimittäin noussut muutamaan päivään takaisin selkään. Danni on saanut nyt enemmän ruokaa turpansa eteen, kun liikutuskin on lisääntynyt. Meillä oli kuitenkin viimme viikolla keskiviikkona raspaus, jota ennen juoksutin tamman kevyesti. Torstain pidin täysin vapaana ja perjantaiksi olimme sopineet hyppivämme pieniä esteitä.

Danni oli jo käytävällä outo. Sanoin kaverille, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Se steppasi ja kyttäsi taakse eikä tahtonut millään rauhoittua. Kuuntelin suoliäänet ja juotin sen. Pikku hiljaa harjatessa tamma kuitenkin rauhoittui ja huokaisin helpotuksesta. Mietin, laittaisinko sen juoksemaan ensin liinan päässä, mutta päädyin hyppäämään selkään heti alussa. Päähän neiti sai raspauksen takia sidepullit, jotka ovat meille muutenkin toimivat vermeet. 

Meillä on tapana hypätä selkään pieniltä A-tikkailta, joilta pääsee selkään kätevästi myös ilman satulaa. Danni steppaili paikallaan ja heti kun takapuoleni kosketti satulaa, se lähti liikenteeseen. Ei siinä muuten mitään, mutta tikkaat olivat steppailun ansiosta niin huonossa kulmassa, että se tarttui mun jalkaan kiinni ja lähti mukaan. Tästä seurasi hurjaa pukkilaukkaa enkä ollut edes kerennyt jalustimia saada jalkaan. No maahan sitte mätkähdin suoraa polvelle ja oi voi sitä kipua... 

Hetken jouduin keräämään itseäni ja lähdin konkkaamaan talliin hakemaan juoksutusliinaa. Kyllä, sillä oli energiaa! Hienoa pukkilaukkaa tuli esitettyä liinan päässä. Hetken kun neiti oli saanut päästää höyryjä, uskalsin ottaa uuden yrityksen selkään. Polvessa tuntui kmalaa painetta sekä turvotusta. Kipu antoi kuitenkin sen verran periksi, että pääsimme hyppäämään rirtikkoa ja 50 cm pystyä. Jalkautuminen olikin toinen juttu, sillä tärähdys tuntui vahvasti polvessa.

Lauantain sitten juoksutin. Kuten muina päivinä, ellei tamma saanut viettää vapaapäivää. Eli tämä alkuviikko ollaan menty rennosti olosuhteiden pakossa. Eilen sitten uskaltauduin uudestaan selkään. Ilokseni voin todeta, että polvi kestää ratsastuksen, vaikka rappusissa kapuamista ei. Laitoimme eilen kummallekkin pitkälle sivulle ristikot, joita ratsastimme uraa pitkin. Ideana oli lähestyä ja jatkaa suoraan puomien jälkeen. Vaikka meille on oikea kierros vaikeampi, tulee tästä suunnasta lähes kaikki lähestymiset nappiin. Mutta vasen... Saan tehdä kunnolla töitä, että oikea ponnistuspaikka löytyisi. Vaikka kyse oli vaan ristikoista, on ne mielestäni hyviä harjotuksia tuoda hevosta oikein esteelle. Itse hätäilen usein ja tästä syystä ponnistamme kaukaa ja koko hyppy lässähtää löysäksi. Kun vain malttaisi odottaa niin hyppykin terävöityisi. 

Hienoa oli kuitenkin huomata, että itsekin oli kehittynyt. En sukella (niin pahoin) ja jalatkin alkavat pysymään paikallaan. Myös kädet malttava pitää tuntuman loppuun asti enkä heitä ohjaa pois paria askelta ennen. Myös kesällä jo hurjalta tuntuneet ristikot alkaa olla aika selvää kauraa. Ei kuitenkaan olla talvella hypätty lähes yhtään, niin aloitetaan pienestä samalla parantaen kummankin yleiskuntoa.

Tänään otin sitten pelkät puomit työskentelyyn. Lämmittelin temmonvaihteluilla ravissa sekä väistöillä käynnissä. Laukkatyöskentelyssä pysyimme aluksi ympyrällä, että neiti oikeasti joutuisi taipua. Sillä kun tapaa välillä ne lavat kadota kulmissa. Lopuksi otin kumpaankin suuntaan neljän puomin tehtävän. Väliä puomeilla oli 2,5m, joka onkin meidän laukkaväli. Vasempaan ekan puomin ratsastus oli taas hieman vaikeaa, mutta ahkeralla työskentelyllä varmasti saadaan toikin asia sujumaan. 

Huomenna ajattelin kokeilla sileällä blogeissa kiertänyttä Hippolan treenihaastetta, jossa alussa väistätetään, nostetaan päädyssä laukka ja toisella sivulla laukkasta käyntiin siirtyminen. Kameralle saatiin tänään hieman kuvamateriaalia. Lisään niitä, kun saan ne haltuuni ;)

PS. Loppukuusta meille tulee Dannin kanssa vuosi täyteen! Miettikään, tästä lähdettiin liikenteeseen ;)

~Tallinnaa, shoppailua ja kulttuuria~

Tallinna : Paikka

24-28.3.2014 : Aika

Meriton Grand Conference & Spa : Hotelli

Matka sai alkunsa periaattessa jo vuoden vaihteessa. Hiihtoloma oli tulossa ja jonnekkin oli lähdettävä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan loman tuli koostua lumesta... Paljosta lumesta. Himo laskettelemaan oli suuri vajaan kahden vuoden jälkeen. Kummasti into Lappiin laski hintoja verratessa. Auto, majoittuminen, ruoka, hissiliput sekä yöelämä veivät liikaa rahaa parinkin päivän lomalta. 

Siispä katseet piti suunnata pois lumisista maastoista kohti aurinkoa. Äkkilähdöt - halvalta kuullostavat matkat! Vietimme varmaan kolme iltaa tutkien eri matkanjärjestäjien tarjontaan eikä mikään sopinut matalaan budjettiimme. Pikku hiljaa aloimme miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että menemme kylpylään. Mutta miksi emme lähtisi kylpylään Tallinnan puolelle? Samalla voisimme harrastaa hieman viinarallia. 

Kesällä käytimme Eckerölinen hotellipaketteja  ja kaikki oli mennyt ainakin kesällä sujuvasti. Selasimme kuitenkin muidenkin yhtiöiden tarjontaa ja samalla mietimme otammeko auton myös. Sujuvasti pääsisimme Helsinkiin junalla tai bussilla, mutta junassa olisi hankalaa kantaa matkatavaroita (sekä "tuliaisia") eikä yhtiön bussiaikataulut sopineet omiin aikatauluihimme. Lopuksi päädyimme Eckerön kautta varaaman loman sekä autokin lähti mukaan! Hotelliksi valitsimme Meriton Grand Conference & Spaan ja matkan pituudeksi kasvoi neljä yötä. Hintaa tuli yhteensä kahdelta ihmiseltä vajaa neljäsataa euroa laivamatkoineen autopaikalla. Sitten ei muuta kuin pitkää odottamista ja lomakuumeen potemista.

PÄIVÄ 1

Lähdimme liikkeelle kello yhden jälkeen yöllä, sillä halusimme varata mahdollisimman paljon aikaa matkan tekoon. Viimme kesänä myöhästyimme laivastamme (surkeiden sattumusten takia) eikä lisäkustannukset olleet mitkään iloiset uutiset. Olimme Helsingissä seitsemän aikoihin ja kävimme terminaalissa vaihtamassa perjantain paluulaiva aikasempaan. Sitten ei muuta kuin auto kohti lähtöselvitystä ja autokantta. Itse hipsimme väsyneinä etsimään laivan harvinaisia vapaita istumapaikkoja ja lepäämään. Itsellä alkoi olla fyysisesti huono olo, sillä olin valvonut laivaan päästyämme reippaan 18 tuntia eikä päikkäreitä ollut tiedossa vielä pitkään aikaan.

Yheltätoista olimme saapuneet Tallinnaan ja suuntasimme autokannelle räpläämään navigaattoria, jonka piti toimia myös Virossa... Jepp jepp, no ei toiminut! Onneksi olimme napanneet laivan infosta Tallinnan kartan, jonka avulla suunnistimme ensimmäisenä SuperAlkoon. Täytyy sanoa, että väsyneinä ja hieman pihalla olleina löysimme erittäin hyvin määränpäähämme, vaikka muutama ylimääränen rundi tuli tehtyä!

Teimme pikaisesti ostokset ja mietimme mahdollista ruokapaikkaa. Joko söisimme satamassa tai ajaisimme jo hotellin parkkiin ja etsisimme sieltäpäin ruokapaikan. Jälkimmäinen idea kuullosti paremmalta, joten kartta vain käteen ja pähkäilemään suuntimia. Sen verran olimme jo Suomen puolella katsoneet ajo-ohjeita, ettei yhtäkkiset yksisuuntaiset tiet tulleet yllätyksenä. Jouduimme tekemään pienen korttelikierrokset ennenkuin pääsimme hotellille. Onneksemme emme ensimäisenä kuitenkaan ajaneet suoraan hotellin omalle parkkipaikalle, vaan bongasimme sen vierestä alueen, jossa maksoi vain 2€ vuorokauden parkkiaika. Vertailun kohteeksi kerrottakoot että hotellin omalla sama aika maksoi 14€.

Kello oli vasta puoli yksi eikä check inniä voinut tehdä enne klo 14, suuntasimme vanhaan kaupunkiin etsimään ruokapaikkaa. Nälkä alkoi olla jo hirmuinen ja löysimme pian itsemme Route 66 ravintolasta. Vasta sielä kaikki stressi pääsi purkautumaan ulos; olimme saaneet vaihdettua paluulaivan, kerenneet laivaan, päässeet Tallinaan sekä saatu ajettua auto turvallisesti hotellille! Kaiken kruunasi hyvä ruoka ja juoma, jonka loppusummaksi tuli alle 10€ siidereineen. Vatsat täynnä vyöryimme hotellille sisäänkirjautumaan ja päikkäreitä nukkumaan.

Jos herätyskello ei olisi soinut, olisin nukkunut varmaan aamuun asti. Viideltä kuitenkin suuntasimme hotellin kylpyläosastolle nauttimaan poreista sekä suolasaunasta. Jälkimmäisestä en ollut aikasemmin kuullutkaan. Saunassa hierotaan suolaa iholle, jolloin se kuorii ja desifioi sekä saunan hengitysilma on hyäksi keuhkoille. Kauaa en pystynyt kuitenkaan saunassa olemaan; suola iholla kirveli älyttömästi. Onneksi suihku oli aivan vieressä. Uimisen jälkeen suuntasimme vielä kaupungille itselle aikasemmin tuttuun ruokapaikkaan. Kesällä kävimme kyseisessä ravintolassa syömässä pariinkin otteeseen, mutta paikan nimi ei ole jäänyt muistiin. Mutta vihdoin sain eteeni kauan himoitsemiani valkosipulileipiä <3! Ruuan jälkeen uni oli enemmän kuin tervetullut!!

PÄIVÄ 2

Varasimme aamupalalle puolituntia aikaa, sillä halusimme levätä mahdollisimman myöhään. Silti väsy oli melkoinen eikä päivä tahtonut lähteä millään käyntiin. Aamupalan jälkeen suuntasimme kuitenkin kaupungille. Olimme pyhittäneet päivän ostoskeskuksille ja shoppailulle. Olimme hotellilla katsoneet netistä vähän Tallinnan ostareiden osoitteita sekä merkkailimme paikkoja ylös kartalle. Samalla katselimme eri kampaamoita ja vertailimme hintoja, sillä Taru halusi värjätä hiuksensa. Lopulta pääsyimme varaamaan aikaa hotellin viereistä kampaamosta.

Ensimmäisenä kohteena oli ostoskeskus nimeltä Solaris. Tämän olimme bonganneet edellisenä päivänä kun mietimme illalla ruokapaikkaan ja palloilimme päättömästi vanhan kaupungin laitamilla. Solariksen monet kaupat paljastuivat kuitenkin meidän budjettiin liian kalliiksi. Ostoskeskuksen alakerrassa oli kuitenkin hyvä marketti, jossa kävimme ostamassa mulle hiusvärin sekä illaksi hieman syötävää. Mukaan tarttui myös vesipullo ja energiajuomaa. Jotenkin oli tosi vaikea muistaa juoda tarpeeksi! Seuraavaksi suuntasimme samalla kadulla sijaitsevaan Meloni keskukseen. Sieltä löysimme meidän kukkarolle sopivia hintoja sekä mukaan tarttuikin uusia vaatteita. Liikkeet olivat samoja mitä Suomessa, mutta hinnat halvemmat. Emme huomanneet ollenkaan, että nälkä oli kerennyt littyä matkaamme ja kummankin verensokeri alkoi lennellä melko matalalla. Näimme Viru keskusessa ruokapaikan, jonne suunnistaminen olikin oma juttunsa. Kahvila sijaitsi kahden keskuksen välissä yläilmoissa kulkevalla "sillalla". Ruoka nyt ei ollut niin huippuhyvää, mutta kyllä sitä söi.

Aika kulki kuin siivillä ja yhtäkkiä meille tuli todella kiire vaeltaa hotellille kampaamoa varten. Olimme kulkeneet aika kauaksi etsiessämme ostoskeskuksia, mutta kahdessakymmenessä minuutissa olimme hotellihuoneessa.  Tarun kampaamon ajan otin itse päikkärit ja neidin palatessa heitimme mullekkin värin päähän. Kiva kun hiusvärin sai alle viitosella, kun Suomessa saa pulittaa kaksinkertaisen hinnan! Olimme poikenneet matkalla hotellille vielä Solariksen marketissa hakemassa syömistä, joten ilta meni eväät syödessä ja meikatessa, sillä olimme suuntaamassa Helsinki-karaokebaariin. Baari sijaitsee vanhassa kaupungissa Viru kadulla ja tunnelma on aina lämminhenkinen. On se kun pitää Tallinaan asti lähteä suomalaiseen kapakkaan ;)! Sielä loppu-ilta menikin ja yön saattelemana hipsimme jossain vaiheessa takaisin hotellille.

PÄIVÄ 3

Kolmas päivä olikin varattu kulttuurille. Olimme edellisenä päivänä käyneet varaamassa Kiek in de kök museolla ajan tunnelikierrokselle. Kierrokset tehdään englannin ja eestinkieleksi. Jos mielenkiinto heräsi, kannattaa käydä paikan päällä aika tai laittaa sähköpostia museolle. Varsinkin kesällä sesongin aikaan voivat ryhmät olla täynnä, jolloin ei yhtäkkiä paikalle saapuneita vierailiota voida mahduttaa mukaan. Hinta taisi olla viiden euron paikkeilla ja yhdellä eurolla lisää sai kuvausoikeuden. En nyt sen kummemmin kerro tunneleista, kuin että sielä oli kylmä. Onneksi oli toppatakki päällä! Kuvat kertokoon puolestaan kierroksesta:

Olin ladannut hotellilla kännykkääni jo kartan museolta Lennusadamin merimuoseoon. Matkaa oli parisen kilsaa ja kulki vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Meillä kesti hetki löytää oikea reitti, sillä tie, jolle meidän piti kääntyä, oli älyttömän kapea ja luulimme sen johtavan vain talon pihaan tms. Pian kuitenkin selvisi että olimme juuri oikealla kujalla: Luhike jalk. Matkalla poikkesimme syömässä ja eri ravintoloiden ruokalistoja oli vaikea verrata kun sisäänheittäjät osasivat olla oikeita maan vaivoja. Lopulta päädyimme ravintolaan, josta edellä mainittu riesa puuttui. Hell Hunt osoittautui todella kivaksi ja vähän oudoksi ruokapaikaksi, mutta sinne on ehdottomasti päästävä uudestaan.

Lounaan jälkeen käppäilimme loppumatkan lennusadaman merimuseoon eikä edes kertaakaan eksytty! Lennusadamassa oli Titanic näyttely viimmeistä viikkoa ja jonoa sisälle oli ulos asti. Suhteellisen nopeasti pääsimme kuitenkin ostamaan lippuja ja opiskelijat hox! Kannattaa vilauttaa myös sitä suomalaista opiskelijakorttia, niin pääsee sisälle opiskelijahinnalla ;)! Samalla lipulla sai kiertää museon muutakin aluetta ja kyllähän täysikokoinen sukellusvene teki vaikutuksen. Olihan se valtava! Itse Titanicin näyttelyssä oli kuvauskielto, mutta nykyajan kännykällä saa näpsästyä kuvia huomaamatta. Mutta ei sielä kyllä ihmiset yrittäneetkään olla huomaamattomia. Kuvia otettiin oppaidenkin silmien alla eikä kenellekkän minkäänlista sanomista tullut. Tästä syystä myös itse sorruin tähän pieneen rikkeeseen.

Näyttelyssä seinillä koristi laivan matkujastien henkilötarinoita. Lasisiin vitriineihin oli kerätty hylyn ympäriltä vaikka minkälaista tavaraa; hiusharjaa, kolikoita, peilejä, lautasia. Jopa lavuaareja sekä putkistoja. Tarinat oli käännetty neljälle kielelle, joista meille tutuin oli englanti. Ikävä kyllä luettavaa oli niin paljon, että silmät sekä aivot väsyivät lukemiseen. Loppunäyttely oli pelkkää katselua, sillä ykinkertaisesti ei vain jaksanut enää lukea. Näyttelyn loppuosassa oli aito suuri jäälohkare, johon jotkut sitkeät ihmiset olivat sulattaneet kädenjälkensä. Viimmeisestä huoneesta löytyi taululta kaikki selvinneiden ja kuolleden nimet. Nimet oli jaettu neljään ryhmään; I-luokka, II-luokka, III-luokka sekä miehistö. Kyllähän ne luvut laittoivat hiljaiseksi, vaikka tilastot olivat itselle tuttuja jo muutenkin.

Koko päivän käppäiltyämme alkoivat jalat olemaan jo väsyneet ja sorruimme ottamaan taksin takaisin hotellille. Kuudella eurolla säästi oikein mielellään jalkojaan, sillä edessä oli vielä yksi päivä täynnä kävelyä!


Kello alkoi olla jo aika paljon ja vasta kymmenen aikaa pääsimme lähtemään kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme Route 66, jossa olimme olleet ensimmäisenä päivänä. Keittiön toimintaa oli kuitenkin laitettu jo pienemmälle, joten ruokalistalta löytyi vain snacksejä. Otimmepa sitten puoliksi tarjottimen, mistä löytyi tacolastija, sipuli- sekä kalmarirenkaita, popperseja, ribsejä ym. Sieltä suuntasimme taas Helsinki-baariin laulamaan. Kun kello yksi paikka suljettiin, päädyimme uudestaan Route 66 muutamalle ja siitä hotellille nukkumaan!

PÄIVÄ 4

Tämä päivä oli pyhitettu kidutusmuseon etsinnälle. Olin netistä katsonut hieman paikannusohjeita, mutta paras vihje oli: "On raatihuoneen torilla". Okei, no ei muutakun torille, mutta minkään moista museota sieltä ei kyllä löytynyt! Torin laidalla oli infopiste ja sieltä kävimme kysymässä lisäohjeita. Selvisi, että näyttely sijaitsee Viru kadulla... Sinne siis! Kuljimme katua edestakaisin löytämättä etsimäämme. Lopulta poikkesimme käsityöliikkeessä kysymässä, jos tämä mystinen paikka viimmein löytyisi. Mukava myyjä kertoi museon olevan viereisen talon sisäpihalla. Lopulta kun löysimme etsimämme saimme lukea masentavan tekstin: auki vain viikonloppusini... Ei siinä auttanut muuta kuin lähteä shoppailemaan ja syömään. 

Olime myös sopineet suuntaavamme autolla SuperAlkosta loput juomat, joten ei muutakun totettamiseen. Retti oli suht helppo, mutta voi niitä ihme kaistoja sekä yksisuuntaisia. Tähän vielä lisäksi Virolaisten raskas kaasujalka, niin ihme ettei mitään sattunut! Samalla kun satamssa olimme, piipadimme sataman ostoskeskuksessa, jossa myyjät toisensa jälkeen möivät samanlaisia laukkuja ja paitoja. 

Matkalla hotellille pysähdymme tankkamaan ja kävimme kaupassa. Kyllähän se hiljaiseksi laittoi, kun 98 bensan hinta oli 1.35€/l... Kerrankin oli ilo tankata! Viimmeisen illan kunniaksi päätimme mennä syömään raatihuoneen torille, sillä päivällä olimme bonganneet monet ruokapaikat etsiessämme mysteeristä kidutusmuseota. Vaikka ruokapaikkoja riitti, emme tahtoneet löytää kummallekkin sopivaa ravintolaa. Meidät jopa ajettiin yhden ravintolan edestä pois, kun emme suostuneet kävellä suoraan sisälle, vaan halusimme tutkia menuuta ulkopuolella olevasta taulusta... Viimmeinen ilta meni rauhassa ja loppujen lopuksi aika väsyneissä tunnelmissa. Olimmehan reippailleet koko viikon ja huomenna alkoi kotimatka.. toiselle meistä!

PÄIVÄ 5

Olimme laittaneet aikaseksi herätyksen, mutta heräsimme jo puoli kasin aikaan. Suuntasimme nopeaan aamupalalle ja siitä viimmeisiksi hetkiksi poreisiin. Olimme hieman pakanneet edellisenä iltana, mutta teimme loppupakkaukset sekä kirjuduimme ulos hotellista. Satamaan ja A-terminaaliin löysimme helposti, sillä olimme seikkailleet sielä edellisenäkin päivänä. Lähtöselvityksestä saimme matkakortit, odottelimme hetken laivaan nousua ja viimmein pääsimme parkkaamaan auton autokannelle. Vietimme koko matkan laivan kahvilassa, jossa myös söimme ja pelasimme korttia. 

Takaisin Suomessa!

Suomen puolella pysähdyimme vielä terminaalissa ostamassa uudet laivaliput ja jatkoin matkaa Tarun kanssa Toijalan ABC:lle asti. Siitä lähdin uuteen reissuun, mutta kirjoitan tästä matkasta vähän myöhemmin!