Laukataan yhdessä aamunkoittoon

Heh, ei ehkä kuitenkaan laukkaa tänään. Tyydyttiin ihan käyntiin ja raviin näin ensimmäisellä kerralla. Tänään ei onneksi tuulenut, mutta kaikkea muuta hössötystä tapahtui ympärillä, joka vähän jännitti.

Hain neidin sisälle ja etujalat nosivat hienosti ylös! Nopea oppimaan tämä neiti. Satla selkään vain ja sain itse yksin Dannille satulavyön kiinni ;) Sain jopa kiristettyä sitä hyvin. Kentällä Marika talutti meitä hetken ja olo oli kuin alottelijalla. Mutta uuden hepan kanssa (joka on vielä nuori) en hala ottaa hirveästi riskejä. Tämän Danni kuitenkin handlasi hyvin!

Sitten käveltiin hetken yhdessä tehden pysäytyksiä. Kun tämä alkoi tuntua varmalta, nostin ravia ja hui, kn se oli erilaista Taraan verrattuna! Niin lyhyttä! Mutta helppoa onneksi istua ja keventää. 

Mutta tälläinen postaus nyt, tahtoo päästä jo vapun viettoon.

Klara vappen!

Ollaan lihavia yhdessä!

Kävin aamusta agrissa hakemassa satulavyön. Kokona 130cm ja olin toiveikas sen sopivuudesta.Tässä kuvaus horzen sivuilta:

Anatomisesti muotoiltu neopreenisatulavyö yleissatulaan. Pehmeä vyö keventää hevoseen kohdistuvaa painetta ja sallii maksimaalisen liikeradan. Soljet ruostumatonta terästä.

No mutta mahtuiko se? Nipin napin, kun toinen piti satulasta vastaan. Muuten Danni käyttäytyi tänään todella mallikkaasti; käytävällä seisotaan suorassa ja etujalat nousee jo nätisti (herkun voimin). Harjata saa mistä vain ja neiti ihmettelee korvat hörössä.

Tänään on tosi tuulinen päivä ja puuskat päästelevät mitä ihmeellisimpiä ääniä. Jännitettävää riitti. Juoksutettiin tosiaan satula ja suitset päällä ja eiliseen verrattuna juoksutuksen idea alkaa valjeta. Ympyrällä pysyttiin jo hienosti ja laukat nousi kumpaakin suuntaan ääniavuilla. Piti kuitenkin olla kaksi liinaajaa; toinen huolehti suunnan pysymisestä raipan avulla.

Lopuksi vielä tutustuttiin kentällä oleviin estetolppiin ja tynnyrin puolikkaisiin. Hui kun siniset tynnyrit olivat jännittäviä! Huomenna olis suunnitelmis hypätä selkään, joten toivottavasti on tuulettomampi päivä ;)

Soijaa pukkaa... Eikun siis tekstiä pukkaa!

Kylläpä sitä onkin postausintoa. Nauttikaa siitä nyt, se laantuu kyllä pian parin viikon päästä. Ajattelin kuitenkin vähän nyt kertoa jotain meidän matka Keski-Suomesta Helsinkiin ja vieläpä takaisin Vaasaan. 

Lähdettiin perjantaina liikkeelle yhdentoista aikaan... ilman navia tietysti. Matkassa tyhjällä akulla varustetut kännykät ja enirosta printattu kartta (joka oli yhtä sekava kuin eestin kieli). Kuitenkin jollain onnella löydettiin Juväskylään ja sieltä vielä Luhangalle. Täytyy sanoa, että hui mitä mäkiä Keski-Suomessa oli! Auto hyytyi enmmän kuin oli sallittua ja hurjimpia mäkiä kiivettiin kakkosvaihteella. Onneksi mieli pysyi korkealla ja saatin Tara uuten kotiin. Paikka oli hieno maalaistalli ja toivottavasti Tara nyt oppii nostamaan jalkojaa mentäessä korokkeen yli karsinaansa! Haikein, mutta myös iloisin mielin käytiin hakemassa patongit kaupasta ja lähdettiin kiiruulla kohti Helsinkiä! Kiire oli kova, koska mentiin Hard Rock Cafen avajaisiin. Olipa kivaa olla oikein VIP niiden ihmisten joukossa. Mahtava kokemus etten sanoisi. Nyt tapellaan Juhan kanssa Hard Rockin paidasta, jonka sain lahjaksi pois lähdettäessä.

Lauantaina suunnistettiinkin Tuomarinkylän ratsastuskeskukselle noutamaan Daphne eli Danni. Voi kun sitä jännitti tulla hevosauton lastaussiltaa alas. Ei oikein tiennyt mihin astuisi. Nätisti se kuitenkin käveli mun perässäni autoon epäröimättä. Pariin kertaa matkan ajan yritettiin juottaa Dannia, mutta se jännityksestä tyytyi vain heinään ja matkan varrelta poimittuihin kuusenoksiin. Matka tuntui erittäin pitkältä ja napattiin myös Juha kurikasta kyytiin. Uskomattomalta kuin se tuntuikin, niin pääsimme Vaasaan puoli kahdeksan aikaan. Danni tuli myös rauhassa ulos kopista ja pörhisteli ilmaa. Päästettiin neiti kentälle käpsyttelemään ja mä en voi uskoa, että Danni lähti juoksemaan irtona perään <3. Siinä on ihmisiin luottava hevonen!

Muutenkin Dannin kanssa on mennyt hyvin. Tänään kokeiltiin satulaa, mutta se on aivan liian pitkä. Saimme Heliltä lainaan hänen nahkasatulansa, joka todennäköisesti ostetaan poiskin. Sitten kentälle juoksentelmaan satula selässä ja neitiä haitannut repsottavat jalustimet laisinkaan. Ja vau mitkä liikkeet sillä on! Varsinkin laukka. Parin päivän päästä hyppään selkään ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi! Jos etsitte hevosta myös Suomen rajojen ulkopuolelta, niin suosittelen Dannin kasvattajaa. Sielä osataan hommat!

MYYDÄÄN

Myydään Wintec 500 air chair 17,5". Hyvässä kunnossa ja oikean puolen vastinhihnat vaihdettu nahkaisiin. Mukaan saa kaksi kaarta (vihreä ja sininen), 110 synteettinen satulavyö ja 100cm kankainen satulavyö sekä wintecin oma satulasuoja.

hp. 300e/tarjous

Myydään mieluiten Vaasan lähialueille, mutta postitus onnistuu.

Se ensimäinen aamu

Herätessäni aamulla löysin ilahtuneena Marikan postaaman kuvan:

Söpö eikö?

Aamu oli mennyt kuulemma hyvin ja Danni oli rauhallisesti odottanut aamupalaansa; pari leipää. Tyytyväisenä se söikin aamuheiniään, kun saavuin tallille. Neidillä varmasti riitti ihmeteltävää uudesta tarhastaan. Talliim käveltäessä Danni pörisi kovaa ja innoissaan. Käytävällä osasi seisoa riittävän hyvin nuoreksi. Jalkojen nostelu tuottaa kuitenkin ongelmaa, erityisesti takajalkojen. Mutta harjoittelemalla siitäkin varmasti paranee.

Kentällä tänään juoksutettiin liinan päässä- Onkohan koskaan aikasemmin niin juossutkaan, kun liinaamisen ideaa piti käydä vähän läpi. Mutta kylläpä sillä on hienot ja lennokkaat askellajit! Vasen kierros on vielä vahvempi, mutta saatiin kuitenkin laukat nostettua kumpaankin suuntaan. 

Lopuksi kävimme vielä ihmettelemässä pellolla eri tuoksuja. Pörinä jatkui sielläkin, kun kaikkea uutta on luvassa :)!

Kielikylvyn aika!

Daphne alias Danni on saapunut kotiin pitkän meri- ja automatkan jälkeen. Huomenna enemmän siitä. Myös Tara pääsi turvallisesti perille.

Joskus huominen on monen vuoden takainen

Viimmeinen aamutalli ja viimmeinen kunnon mahdollisuus touhata Taran kanssa jotain "erityistä". Mitä se meidän erityinen hetki sisälsi? Kierrettiin pelto kerran ympäri ja päästiin Taran syömään loput heinät. Mietin, että miksi lähteä ratsastamaan, kun turha kenttää on kiertää ympäri. Maastoa en uskaltanut edes harkita, ettei mitään vain sattuisi ennen huomista! Päätin antaa ille vapaan, niistä se nauttii. Olla vain auringonpaisteessa.

Viimme hetken pohdinnat, mitä tarvitsen huomenna mukaan Taraa varten. Ainakin omistajanvaihdosilmoitus, vakuutuksen siirtolomake, passi, kuljetussuojat ja mitä vielä? Mikään ei tunnu tällä hetkellä todelliselta, joten en saa myöskään mitään aikaan. Lähden tänään vielä junalla Seinäjoen kautta Kurikkaan noutamaan Juhan pakun. Sillä me sitten körötellään huomenna Luhangan kautta Helsinkiin. Pitäisi vielä huomiseksi kirjoittaa 10 sivun oppimispäiväkirja enkä ole edes aloittanut! Myös huomisen tentti jää väliin. Olenpa sitten reipas opiskelija!!

Huomaan stressitasoni nousseen hippuunsa, kun kokoajan mahanpohjasta kivistää ja pää on kipeä. Mitä jos uudet omistajat eivät pidätkään Tarasta, jos siinä onkin jotain vikaa, jos Tara ei osaa käyttäytyä ym. Onneksi neiti voi hyvin ja on tyytyväinen. Se tarvitsee vain aikaa löytää luottamus uusiin ihmisiin. Tara on omalaatuinen, Tara on Tara <3

Muistatko kun itkit kun sinuun sattui?

Muistatko kuinka lohdutit minua kun itkin maailmaa?

Muistatko kuinka naurettiin muille?

Minä muistan.

Ei välitetty niistä.

Nautittiin joka hetkestä mistä pystyttiin.

Itkettiin kun joku asia sattui.

Ne oli aikoja ne.

Tahtoisin pitää ne muistot ikuisesti.

Nyt kun illalla mietin kaikkea.

Tahtoisin sinun muistavan tämän:

Mä haluaisin olla se elinikäinen ystävä sulle!

Kolmeee yötä jouluun on... Laskin eilen aivan itse!

Täällä kirjottelee mettäpöyröö... Vai ehkä sittenkin tallitonttu? Täytyy nyt tokaista, että I will survive! Loppuyö meni ihan hyvin tilanteeseen nähden ja onnistuin ohittelemaan autot aamulla vielä oikealta puolelta tietä. Aplodeja kiitos? Töiden jälkeen suuntasin tosiaan tallille ruokkimaan nälkään nääntyvät hevoset. Heitin ne ulos ja kauniissa auringon paisteessa huomasin lataavani selvästi akkuja. Olo piristyi huomattavasti ja mietin, kannattaako sitä edes sänkyyn kavuta. Toiminkohan aurinkoenergialla? Se selittäisi sen, miksi eilisessä vesisateessa aamutalli kesti niin kauan. 

Aamutallin jälkeen päätin kuitenkin upota vällyjen väliin, mutta unta sai taas odotella. Yhtäkkiä havahduin ja hamuilin puhelinta. Paljonko kello on? Olenko jo myöhässä? Kello näytti onneksi vasta 11.30, joten tunnin verran haahuilin valveunen rajamailla. Ihme että pääsin kuitenkin ylös sängystä niinkin pirteänä! Onneksi herääminen kävi niin helposti, sillä olin luvannut auttaa Heliä hevosensa ell toimenpiteen ajan.

Tallissa ell oli tullut jo paikalle kun saavuin. Niin vaan piikitettiin känniseen poniin lääkkeet ja tilanne oli nopeasti ohi. Päätimme lähteä hakemaan kaupasta eilen mainitsemani munkit, mutta auto päätti olla liikkumatta; akku oli kulunut loppuun. Onneksi oma uljas BMWni pelasti päivän ja munkit simoineen saatiin haettua.

Lopuksi liikutin vielä Taran ja nämä alkavat olla viimmeiset kerrat neidin selässä. Outoa... Ei sitä osaa ajatella niin. Se on siinä pyörinyt puoli vuotta, joten ei tamman pois menoa voi kuvitella. Haluaisin tehdä huomenna jotain erityistä Taran kanssa, mutta pää lyö tyhjää. Ainakin kamera pitää ottaa mukaan ja kuvata Taraa kun se juo, syö, kääntää korvaa, katsoo kieroon, nostaa jalkaa ym! 

Huomenna viimmeinen aamutalli kera Helin ja nämä päivät ovat menneet nopeasti. Kolmen yön jälkeen minulla on uusi hevonen ja sitäkään en osaa kuvitella. Kyselen paljon hevosten omistajilta, minkä korkuisia heidän hevosensa on, jotta voisin hahmottaa Daphnen säkäkorkeuden. Toivottavasti uneni ei käy toteen ja vastaan kävele 140 cm poni. Iiiiiks!

Saisiko Daphnelle tälläisen harjan... ja tuon sarven??

Kiireinen ja uuvuttava päivä (sekä yö)...

Aamutalli tuli hoidettua tänään sateisissa merkeissä. Taivaalta tupsahteli sadekuuroja ja meikä pähkäili mikä loimi kuuluu kenellekkin. Pari varmistusta täytyi tehdä eräältä tallinteko konkarilta. Jokainen hevonen sai kuitenkin jonkunlaisen loimen niskaansa (ja toivottavasti vielä oikeat!). Aikaa menikin yhtäkkiä 1,5h, mutta aamusta ei voi olla niin skarppina. Myös tuo ikuinen tähän vuodenaikaan ylensä esiintyvä luonnonilmiö sade masensi mieltä. Kun hepat viimmein oli tyytyväisinä tarhoissaan, suuntasin kotiin.

En kauaa kerennyt palloilla, kun tuli rekryltä pyyntö töihin. Onnettomana (ja ikuisena köyhänä) hevosenomistajana päätin ottaa tarjouksen vastaan. Joten suuntasin hetkeksi takaisin nukkumaan... Tai ainakin yritin. Yritys jäi lampaiden laskemiseksi sekä kännykkään tulleiden viestien vastailuksi. Unettomana huomasin kellon olevan lähemmäs kaksi ja aloin valmistautumaan tallia varten.

Kävin heittämässä hevosille päiväheinät ja ahkerana tylsistyneenä aloin siivota karsinoita. Kiinnostus kesti vain kolmen karsinan ajan ja päätin, että Tara on syönyt tarpeeksi. Tamma sisälle. Mitä sitä tekisi tänään? Laiskotti niin, että päätin irtojuoksuttaa hetken. Suojat vain jalkaan ja Tara kentälle. Kyllä sillä olikin virtaa! Muutamat ugandat ja pukit tuli lennätettyä. Onneksi se ei ole tuollainen selästä käsin. Kaiken pöllöillyn kruunasi ihana piehtarointi! Se onkin Taran tavaramerkki, jos sille annetaan vain mahdollisuus. Niinpä neiti harjauksen kautta takaisin pihalle viimmeistelemään päiväheinänsä. Minä tarkistin sähköt, täytin vesiastioita ja suuntasin kaupan kautta kotiin.

Mun pitäisi viikonlopuksi löytää jotain hienoja vaatteita, joten kävin vielä kaupungilla Gina Tricotissa ja Cubuksella. Mukaan tarttui pari paitaa, laukku sekä vyö. En ole kuitenkaan vakuuttunut niiden toimivuudesta viikonloppua ajatellen. Pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen suunnitelin menemään vielä nukkumaan.

Tässä mun ostamat laukku ja vyö. Mitä mieltä hyvä herrasväki on?

Suunitelmaksihan se jäi, joten note to myself: hyvin suunniteltu ei ole läheskään puoliksi tehty. Silmät kirvellen ajoin kohti kasarmia klo 22.00 valmiina töihin. Ja tässä sitä ollaan; neljältäkin vielä hereillä kahvin voimin. Töiden jälkeen suuntaan vielä tekemään aamutallin ja sen jälkeen saan luvallisesti kuolla sänkyyni... Kunnes herätyskello soi klo 12.25 ja on aika aloittaa päivän työt. Mutta Heli on luvannut tarjota mulle kahvipullat, joten sillä jaksaa puurtaa eteenpäin! Mun elämässä ei ole pahemmin tylsiä hetkiä! Ja jos niitä on, ne täytetään sitte jollain hulvattoman hauskalla päiväohjelmalla.

Nyt vain peukkuja pystyyn, että pysyn hereillä tämän ikuisuuden kestävän aamun ja en nukahda työ- tai oman autoni rattiin. Ja jos niin kävisi, eiköhän sitä jollain tapaa aina heräisi?

Ain laulain työtäs tee!

Tiedättekö niitä aamuja, kun kello soi 8.00 ja on kuolemanväsy? Tämä aamu oli kaikkea muuta! Heräsin jo varttia vaille kahdeksan täysin pirteänä sekä kissan mouruamisen säestäessä puin ja vedin aampalan naamaan. Olen luvannut tehdä aamutallit parin päivän ajan ja jännityksellä odotin, mitä tulevan pitää. 

Pimeässä tallissa minua tervehti iloinen (ja erittäin nälkäinen) hevosjoukko. Ei muutakun apetta poneille naamaan. Onneksi olin eilen illalla heittänyt aamuheinät tarhaan, joten hevoset sai heitettyä vain pihalle. En kuitenkaan ollut ainoa aamupeippo ja sain apua yhdeltä tallilaiselta ulosviennissä. Kaksin homma sujui ripeästi!

Kokoajan takaraivossa jyskytti "Muista sähköt, muista vedet, sulje vesihana, sulje ovet, tarkista langat...". Oli tosi paranoidinen olo, että oonhan muistant kaiken. Ei ainakaan vielä ole tullut viestiä, että hepat olisi irti, heh... Oon melko varma, että jos jotain sielä tapahtu, niin syyllinen on aina yhtä suloinen, mutta viekas shettistamma. Se varmasti keksii jekkuja vielä näihin päiviin. 

Nyt vaan odottelen, että kello olis lähempänä kuutta, niin meen ratsastamaan ja laittamaan taas heinät aamuksi valmiiksi. Tuntuu, että kello olisi jo vaikka mitä, vaikka se onkin vajaa yksi päivällä! 

Aikaisessa aamun hetkessä,

tunnen onnea sielussani.

Kastetta vielä nurmessa, 

linnut aloittelevat laulujaan.

Siinä aamuna ihailen 

 kaunista rautiastani.

Mieleni hetken levähtää,

luonnon raikkaissa henkäilyissä.

Tässä aamssa iloitsen,

monille jakaisin onneani.

Siinä mielessäni ajattelen,

jakaisiko tuuli tätä muillekkin?

Just a dreamer

Uuden hevosen hankkimiseen liittyvät asiat olevat olleet lievästi sanottuna stressaavia. En ole itse vielä Daphnea nähnyt livenä, joten mielekuvitukseni on päässyt valloilleen. Näen nykyään paljon unia hevosiin liittyen, etenkin Daphneen ja Taraan. Unet ovat joko erittäin hullunkurisia tai sitten liiankin todellisia. Tässä teille muutama niistä. Unet eivät ole aikajärjestyksessä, mutta olen nähnyt kaikki vajaan kahden viikon aikana.

"Eräs vanhalta talliltani oleva tuttu tuli tallillemme ja kysyi, onko Tara jo myyty. En vastannut mitään siihen, sillä halusin kuulla, mitä tällä naisella oli sanottavanaan. Hän kertoi olevansa kiinnostunut Tarasta, koska Taralla on niin hyvät mahdollisuudet kisakentillä. Hän mietti, olisiko 4000€ liian pieni tarjous Voitte kuvitella ilmeeni unessanikin! Harmistuneen pahoittelin, että Tara on jo myyty hyvään kotiin."

Olin juuri allekirjoittanut Tarasta kauppakirjat ja olin erittäin onnellinen sen saamasta hyvästä kodista.

"Olimme juuri hakemassa Daphnea ja näin sen ensimmäistä kertaa. Edessäni seisoi ponikokoinen tamma, joka säkäkorkeudeksi arvioisin 140cm. Siinä sitten mietin, että enhän minä voi tuolla ratsastaa! Vaikka mistä kulmasta hevosta pällistelin, tuntui se pienenevän jatkuvasti"

Tästä unesta ei ole kauaa, mutta hirvittävä se oli!

"Olin Taran kanssa pellolla laukkailemassa ja yhtäkkiä hevonen kaatui allani megavoltin."

Tämän unen näin eilen autossa. Säpsähdin yhtäkkiä hereille ja Juha kysyi, että mitä unta näin.

"Eräs hevonen tallissamme ontui ja sen omistaja oli päättänyt asettaa sen myyntiin. Itse mietin sen ostoa ja olikohan myyntihintakin 1500€"

Ei kai tähän tarvitse selitystä? Hevosten myynti sekoittant vain pään. 

Klick!
^Klikkaa ja näet yhtä sekavan kuvan kuin uneni ;)^

Secrets!

Salaisuuksia, salaisuuksia! Tekisi mieli huutaa facebookin seinälläni, että minulle on tulossa uusi hevonen! Mutta kun kuukauden päivät olen pystynyt olemaan hiljaa, onnistuu tämä kuuden päivän odottelu varmasti toivottavasti. Mutta asiasta tietämättömät haluaisivat varmasti hieman kuulla taustoja?

Minulla on ollut muutama (vähintään aina 1 vuoden kestänyt) vuokrahevonen aikaisemmin ja pikkuhiljaa aloin unelmoida omasta hevosesta. Sen tuomasta vapaudesta... mutta myös vastuusta. Vajaan kuukauden päivät etsin hevosta ja löysin Taran. 5-vuotiaan ransk.amer. lämminverisen tamman, jolla oli keretty kisata jo muutamat kisat. Päivää ennen koeratsastusta löysin tallipaikan ja pian neiti muuttikin Vaasaan. Yhteisen sävelen löytyminen vei aikaa, mutta oli palkitsevaa. Kävimme muutamassa valmennuksessa ja opin ratsastamaan enemmän istunnalla. Vastoinkäymisiä tuli tielle (mm. kk sairasloma tulehtuneesta hokinpolkemasta) ja saimme aloittaa lähes alusta. Samalla kun yritin luoda Taran ja minun välilleni  uudestaan luottamusta, aloin kiinnostumaan treenaamisesta sekä valmentatumisesta. Se, mitä Taralla pystyin sillä hetkellä tekemään, ei enään riittänytkään. Hevosen vaihtoa vauhditti myös talliporukka, jonka mielestä allani pitäisi olla osaavampi hevonen. Mutta en haluaisi Taraa kiertoon tai huonoon kotiin. Pitäisinkö sen siis vain itselläni ja jättäisin haaveet kisaamisesta?

(C): http://m-pikkujuttuja.blogspot.fi/

Aloin kuitenkin selata hevosten myyntisivustoa ja tallinomistaja lupasi auttaa etsinnöissä. Pian hän esittelikin minulle Daphnen, eestinenhevonen/torinhevonen x trakhener risteytystamman. Olihan se söpö, mutta mitä tekisin Taralle? Kyselin hevostutuiltani, jos heillä olisi tarvetta tammalle, mutta mikään vastaus ei minua miellyttänyt. Kokeilin kuitenkin laittaa yhden myynti-ilmituksen ht.nettiin ja pian tulikin vastaus... nimittäin samana päivänä! Sovimme koeratsastuksen samalle viikolle ja voi pojat, kun minua jännitti! Alkuviikosta päätin kuvata videon Tarasta, sillä pitkän matkan takaa on hyvä tietää, minkälaista hevosta ollaan tulossa katsomaan. Videonkin nähtyään ostajaehdokas oli vielä halukas tulemaan katsomaan! Itse koeratsastus menikin sitten miten meni... Tara oli rauhaton ja pyrki jatkuvasti laukalle. Onneksi ostaja oli pitkäjänteinen ja rauhallinen, sillä Tara alkoi kuuntelemaan. Ja niin kauppakirjat allekirjoitettiin!

Missä mennään tällä hetkellä? Tara viedään perjantaina uuteen kotiin ja Daphne noudetaan lauantaina Helsingistä. Nyt pitäisi vain varata hotelli, mutta olen niin toivoton varailemaan mitään sellaista. Koko projekti alkaa tuntua päivä päivältä todellisemmalta, mutta en voi uskoa Taran lähtevän mihinkään. Jokainen päivä tuntuu niin arkiselta, mutta se lienee hyvä juttu? Miksi tehdä siitä iso asia, kun olen totutellut jäähyväisiin jo pari viikkoa. Voi raukkaa tallinomistajaa, kun joutuu lähtemään tämän itkuherkän kanssa tien päälle. Tulee tunteet olemaan sekavat!

Blogi tulee lauantaina näkyväksi, kun paljastan tämän uuden kavoliiton muillekkin ystävilleni!