Tallissa uusi asukas: RAKASTUIN!

Oon saanut otettua itseäni niskasta kiinni sekä olemme päässeet liikkumaan aktiivisemmin. Vieläkin tulee turhia vapaapäiviä, sillä etukengät roikkuvat edelleen karsinan ovessa odottaen naulausta... Päivät, joina olen kotikentällä ratsastanut ovat koostuneet jumpasta käynnissä sekä ravissa. Pääsimme myös torstai-illalla maneesille ja Danni toimi superhyvin! Olin korkeimmassa taivaassa ja oikea laukka alkaa pyöriä taas <3 Toki hommaa sen kanssa vielä riittää, mutta edistysaskelia on harpottu! Tänään saatetaan vielä pyrähtää maneesille jos hyvä säkä käy!

Mutta siihen uuteen asukkaaseen; meidän talliin astellut (voisin melkein sanoa liidellyt) friisiläinen tamma ja olen umpirakastunut. Se on upea, lihaksikas, kiltti, niin täydellinen nelivuotias! Sitä voisi ihastella koko päivän ja sen suippenevia korvia on ihana seurata. En ymmärrä, miten tuon ikäinen (jolla ei ole vielä paljoa edes tehty) voi olla niin uskomattoman hiennossa kunnossa. Sen olemus vaatii kunnioitusta. Ja kyllä, voisin listää sitä vaikka kuinka paljon! Mielenkiintoista seurata sen kehitystä vierestä ;)

Kateellinen hevosenomistaja!

Testissä horzen talviratsatushousut

Olen nyt humputellut pari viikkoa ilman satulaa tai irtojuoksuttanut Dannia. Motivaatio on ollut taas pohjalukemissa ja vain takaa hokkikengillä varustettu poni ei kovia spurtteja näillä liukkailla keleillä voi ottaakkaan. Pari päivää sitten otimme lisää kuvia ja todellisuus iski kivenkovaan. Meidän löysä loppusyksy/talvi on syönyt tamman lihakset. Sehän on nyt enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta silti yllätti. Ehkä sitä on tottunut siihen näkyyn, kun päivittäin käy?

Joten nyt on aika ottaa taas niskasa kiinni! Töitä on alettava tekemään ja fiilistelevä matkustaminen loputtava. Kolme kertaa viikossa alettaan asteittain lisäämään treeniä ja kaksi päivää otetaan rennommin. Ja itselle täytyy muistuttaa ettei se tarkoita 10 min selässä istumista, vaan vaikka maastoilua ja eteen ratsastusta. Myös puomit saavat tulla meidän elämää värittämään. Viimme kesänä saimmekin valmentajalta ohjeeksi ratsastaa puomeja kolmesti viikossa. Harvemmin tämä toteutui, mutta katsotaan jos nyt onnistuisi. Nyt täytyy vain saada eteenkin kengät, että pysytään turvallisesti pystyssä.

Tänään kävinkin hakemassa etukengät agrista ja harhauduin vähän polulta. Monessa tuotteessa komeili -50% tarra ja olihan ne pakko katsoa läpi! Mukaan tarttui karvariimu odottamaan mahdollisia maneesi- tai kisareissuja sekä talvratsastushousut. Yritin horzen verkkosivuilta löytää havainnollistavaa kuvaa tuloksetta. Kyseessä on kuitenkin normaalinnäkösesti housut, joissa on fleece/teddyvuori(?). Jalassa ne tuntuivat hiukan tönköiltä ja epäilinkin niiden toimivuutta hevosen selässä. Mietin tallimatkalla, että varmaan ne myymällä saan maksamani rahat takaisin. Touhatessa tallilla unohdinkin mulla-on-miljoona-housua-jalassa-tunteen ja vasta selässä tajusinkin pitäväni niitä ylläni. Ne oli täysin toimivat, pitoa ja "tilaa" antavat. Ja ennenkaikkea lämpimät! Täytyypä tähän väliin mainita, että oli outo olo mennä satulalla!

Tänään pyysin ponia eteen sekä taivuteltiin. Pari kertaa neiti tarjosi ravia minun pyytäessä vain reipasta käyntiä. Mutta irtosihan sitä sieltä kiitettävästi. Itse vain kun jaksoi pysyä aktiivisena eikä jäädä tosiaan matkustelemaan. Tämä loma on tehnyt kummallekkin hallaa. Ravissa kulmat tahtoivat mennä oikeean kierrokseen lankkuna ja edessä on pitkä homma saada neiti vetrymään. Vasen toimi paljon paremmin ja ravi oli varsin tahdikasta.

Huomenna aion käydä liikuttamassa Dannin, vaikka hommaa riittää muutenkin näin yöyöviikkoina. Olisi kiva saada vuorokauteen lisää tunteja! Mutta hyvää tulevaa ystävänpäivää!

Ja nyt niitä kuvia!

Kuvaajana toimi taas ihana Ira!

Pian tulossa tältä päivältä napsittuja kuvia!

Tämä kuva napattu viimme viikolta, kun kokeilin hetken mennä lännensatulalla. 

Jalat eivät kyllä ylettäneet jalustimiin, joten satula pois ja takaisin selkään.

Se on parasta hevostelua!

Keskiviikko

Nyt saatte nauttia aurinkoisista keskiviikko kuvista <3

PS. Millaisessa kunnossa teidän kentät ovat?

Elossa vielä

Blogi on elänyt pitänyt hiljaiseloa nyt hetken, koska aikani (tai motivaatio) ei riitä päivittelyyn. Viimmeksi valittelin Vaasan lumetonta näkymää. Viimme viikon valitin paukkupakkasia. Nyt kun on sopivan verran pakkasta, valitan kiirettä. Koskaan ei ole hyvä. Muutenkin Dannin liikutusta saisi mustavalkoisella kaavalla lisätä yhdelä päivällä, siis viiteen kertaan viikossa, on treenaillut jääneet taka-alalle, 

En kuitenkaan tahdo uskoa, että se huonoa tekisi. Toki kesällä kerätyt lihakset ovat kokeneet katoa, mutta nyt aletaan pikkuhiljaa rakentaa meidän kummankin kestävyyttä. Hankitreeniin ei lumet vielä riitä, mutta ei hevosen kuntokaan. Rämpiminen on älyttömän raskasta hommaa, joten se pitää jo muutenkin aloittaa hiljakseen. Mutta niitä hankia odotellessa!

Tänään tarkoituksenani oli juoksuttaa hieman, mutta hinku selkään nousemisesta nosti päätään. Joten hain sisältä kypärän ja ohjat, jotka kiinnitin riimuun. Ei kun selkään. Ravailin kumpaakin suuntaan hetkisen, mutta myös neiti vaikutti olevan laiskalla päällä. Huomenna on pakko ratsastaa kunnolla!

Tuosta (irto)juoksutuksesta puheen ollen ei meinaa tulla enään mitään. Aina kun olen "ajanut" neidin liikkelle, se pian kääntyy tuijottamaan itseäni päin ja kävelee luokseni. En halua lähettää sitä uudestaan eteenpäin, jos kerta toinen haluaa tulla luokseni vapasta tahdosta. Mielestäni yhtään hevosta, joka lähestyy mielenkiinnolla ihmistä, ei saisi ajaa pois. Ei varsinkaan sellaista, jonka kanssa tulisi olla vahva luottamussuhde. Ja sellainen meille on rakentunut nyt tämän talven aikana. Ihana tamma <3!

Mutta nyt pitää kiiruhtaa töihin! Hyvää tulevaa torstaita!

Oho, joko se vuosi vaihtui?

En oo hetkeen postaillut, kun yksinkertaisesti ei ole kerennyt. Vaasaa on vaivannut lumeton talvi tähän asti. Vaikka pakkasta on ollutkin, ei se lumi tahdo tulla. Maa on ollut lähestulkoon jatkuvasti kova ja liukas. Toki välillä on kenttä ollut kuin kesällä ja olemme päässeet pitkästä aikaa hyppäämään. Oli niin ihana ratsastaa kerranki kunnolla, mutta kyllä kunto onkin laskenut ratsastustauon jälkeen! Ei olis nyt kesän tehovalmennuksiin menemistä, kyllä ne sellasta rääkkiä oli välillä.

Kesällä pohdin paljon, että mahdanko päästä ollenkaan joulumaastoon, sillä Dannilla ei oltu maastoiltu ja neiti tahtoi säikkyä vaikka ja mitä. Syksyllä aloimme maastoilla ihan hyvällä menestyksellä. Eihän se vieläkään mikään maastovarma hevonen ole. Siihen menee varmasti vielä pari vuotta. No kuitenkin! Olimmeko joulumaastossa? Kyllä! Mukana oli vieläpä ruuna, jolla ei ole maastoiltu herran aikoihin. Oli tosi varma olo, kaks pässiä maastossa, jepp jepp! Mutta hienosti meni ilman minkäälaisia ongelmia.

 

 

Uusi vuosikin vierähti käyntiin kera ison lupauksen. Siitä sitten myöhemmin ;)