Uusi elämä rapakon takaa!

Nimi:   Daphne
Rotu: Eestin urheiluhevonen
Sukupuoli: Tamma
Syntymäaika: 18.5.2009
Syntymämaa: Viro
Isä:    Dior II
Emä:   Reelika II
Emän isä: Ruttar
Kasvattaja:   Jäneda Hobusenkasvandus

Daphnen eli tutummin Dannin ja minun yhteinen taival alkoi huhtikuun lopulla vuonna 2013. Peloista huolimatta ostin Virosta 3-vuotiaan tamman pelkän videon perusteella. Alkutaival ei ollut niin ruusuinen, ensin opeteltiin liinauksen ja kavioiden noston salat. Sitten sainkin rutkasti harjoitella oikeaa tippumistyyliä selästä. Siinä voisin sanoa olevani jo pro.

Mutta kovalla työllä ja jaksamisella löysin itselleni tuosta pienestä pallosta parhaan ystävän. Taistelukaverin. Aloitimme kaiken lähes nollasta. Pohjeavut olivat suhteellisen hyvin hallussa, mutta tarvitsiko niitä kuunnella? Noup! Mutta kyllä ne laukatkin alkoivat rullaamaan eteenpäin.

Dannin luonnetta?

Perusjärkevä. Maastossa ei (yleensä) pelkää autoja tai traktoreita. Rekatkin alkavat olla peruskauraa, joten niiden kohdalla käännetään vain vähän korvaa.Pyörät? No ne ovat olleet kamalaia kapistuksia, mutta nämäkin alkavat olla tuttujuttu. Joskis hiljaa takaa yllättäessä voivat säåsäyttää. Rullaluistimet ja muut samaantyyliin liikkuvat kapistukset ovat vielä jännä paikka, mutta rauhan kanssa edetään. Samaa kategoriaan kuuluu lapset, sillä ovt ponin mielestä yllättäviä liikkeisään.Muuten meillä sujuukin lastaus, kengitys sekä raspaus hyvin. Kengittäjä tosin kiroaa joskus neidin pelleilyä. Mutta eihän kukaan pysty seisomaan niiiiiin kauan kunnolla?
Malttamaton. Käytävällä välillä seilaillaan edestakaisin, mutta tämä alkaa olla kadonnut tapa. En tiedä tuliko ponista yhdessä yössä aikuinen, mutta rauhattomuus käytävällä katosi kuin seinään. Paikalla pysyminen (niin maasta kuin selästä käsin) on yleensä tehtävistä vaikein.
Jääräpäinen. Kuinkakohan monta kertaa tallin omistajalla/kengittäjällä on mennyt tähän "kultanuppuun" hermot? Tuntuu välillä, ettei periaatteestakaan voi antaa periksi. Kengittäessä sitä painoa pitää vaan lisätä sille kengitettävälle jalalle, kun homma on niin tylsää. Puhumattakaan jalan ylhäällä pitämisestä. No ainakin tähän asti se on kenkänsä saanut.
Sosiaalinen. Ihmisiä kohtaan kyllä. Hevoset maistakoot kavioita.
Rakas. Se on vaan joskus niin "kaikki käy"-tyyppi. Yleensä Dannin kanssa touhaaminen on helppoa ja kaikki menee mutkattomasti. Vaikka minä en onnistuisi 100%, neiti yrittää paikata. Se on vain kullan arvoinen asia mun sydämessä!