5 kuukautta, 26 päivää. Se on aika, jonka olen ollut ilman hevosarkea.
 |
| Viimeisiä onnellisia hetkiä maneesitallilla |
Mutta ongelmat alkoivat jo ennen sitä. Yksi syyskuinen perjantai ja yksi turvonnut takajalka. Ei kuitenkaan ontumista tai puristusarkuutta. Ei hätää. Mutta tilanne paheni ja marraskuun alussa varattiin klinikka-aikaa. Lähes vuosi edelliskerran jälkeen. Kyseessä sama jalka.
Klinikalta palasimme iloisina; jänteet kunnossa, vain hieman nestettä ulomman koukistajajänteen pinnalla. Kaksi viikkoa käyntiä ja ravia, sitten normaaliin liikuntaan. Meni viikko. Jalka turposi ja muuttui kuumaksi. Kylmäystä, kylmäystä ja kylmäystä. Hevosen kohtalo mietitytti kovasti. En joutunut kuitenkaan itse tekemään ratkaisua, sillä sen teki joku ihan muu!
 |
| Ensilumi ei pyyhkinyt huolia ponin kohtalosta pois |
Eräs perjantaiaamu olivat hevoset vielä karsinoissaan sekä tallinomistajat kadonneet. Hyvin pian tilanne alkoi selvitä; tallinomistajalla oli
eläintenpitokielto. Asiasta voi lisää lukea
Täältä ja
täältä . 20 hevosta, Vaasan hyvinkin rajallinen tallipaikkatilanne sekä aikarajoitus. Yhteyttä otti poliisi ja me puolestamme lakimiehiin saadaksemme hieman neuvoja miten tulisi toimia. Pari soittoa ja Danni muutti Kurikkaan seuraavana päivänä.
 |
| Nyt lähdetään! |
Niin maneesitalli hienoine puitteineen muuttui maalaistalliin. Sitä itkun määrää kun jouduin jättämään hevosen 80 kilometrin päähän itsestäni. Mutta tämän päivään jälkeen ei hevosen jalka enää kuumottanut ja turvotus laski parissa päivässä. Se sai ulkoilla ruunan kanssa päivät pitkät vaappalla heinällä isolla laitumella.
 |
| Täälä mä nyt oon... |
 |
| ...ja mulla on uusi kaveri! |
Uuden vuoden aattona oli ensi kosketus hevosen selkään. Menimme kilometrin lenkin. Sitä onnen tunnetta. Pikku hiljaa lenkit pidentyivät. Ensin mentiin jännityksellä 4km lenkki, pian olikin matkaa jo vajaa 7kilometriä. Ja hevonen porskutti eteenpäin niin että jouduin pidättämään enemmän kuin koskaan meidän lenkeillä. Energiaa riitti ja möröt puskissa lisääntyivät! Päivittäisen liikunnan puute teki kuitenkin tepposet ja hevosen kunto on laskenut huimasti. Tämän myötä myös lenkit rauhoittuivat. Pilke silmäkulmassa edetään edelleen.
 |
| Ensikertaa selässä pariin kuukauteen! |
 |
| Kyllä täälä tarkenee... Ei tarjennut! |
 |
| Ensimmäisiä ravipätkiä otettiin tällä reissulla |
 |
| Kevään edetessä suuntasimme Kurikan ratsastajien kentälle laukkailemaan... |
 |
| ... Ja Danni innostui niin että heitti mut hiekkaa maistelemaan :D |
Mutta syy blogin henkiin herättämiseen tulee tässä; Danni muuttaa takaisin Vaasaan! Oman työn luonne on muuttunut niin, etten pääse Kurikkaan sitäkään vähää kuin talvella. Koska kuulin ystävän kautta vapaasta tallipaikasta, oli tartuttava tilanteeseen! Olo on tällä hetkellä tosi ristiriitainen; en haluaisi erottaa Dannia sen kaverista, jonka kanssa on viettänyt koko talven kahdestaan. Myös talli ja sen hoito on ollut juuri sitä mitä olemme tarvinneet kuntoutuksen aikana. Jos Talli olisi edes 40km lähempänä, jäisimme sinne ehdottomasti! Ja osaanko edes olla enää hevosenomistaja? Puoli vuotta ilman hevosta on jättänyt jäljet myös minuun...
Mutta mä yritän!
