Pitkästä aikaa

Mihin ihmeeseen tämä aika katoaa? Päivät alkavat hiljakseen pidentyä ja auringonsäteet hiipiä yhä synkempiin kätköihin. Nämä kauan kaivatut säteet tavoittavat jopa tälläisen yön sankarin. Vaikka nukkuma-aikaan tekeekin töitä, latautuvat akut päivän aikana valmistellen seuraavaan yöhön. 

Aurinkoiset päivät potkivat myös tallille touhaamaan ponin kanssa. Pohjat ovat olleet hyvinkin vaihtelevia; on ollut hankea sekä pääkallokelejä. On ollut myös kengällistä että kengätöntä aikaa. Tällä hetkellä jälkimmäistä... Kummassakin asiassa. Ei toki hyvä yhdistelmä ja tästä syystä myös hevonen on saanut nauttia auringosta lajitovereidensa kanssa. Toki tämä karvakasa on kaikkea kivaakin (lue: ei aina välttämättä niin kivaa) temmelystä keksinyt.

<- Tässä varsin hyvä esimerkki. Neitokainen päätti hieman piehtaroida. Ei toki viitsiyt sitten katsoa parempaa paikkaa, vaan heittäytyi seinää vasten. Tuossa se hetken töllötti katsellen "saisiko hiemna apua?". Onneksi tilanne raukeni itsestään ja Danni sai jumpattua itse itsensä ylös. Oli ollut kuulemma hetkisen hämillään omia ratkaisujaan.

Olen päässyt testaamaan myös toista nelijalkaista, nimittäin yksi päivä kiipesin Fasu herran selkään. Joku saattaa sen muistaa haastevideosta. Täytyy sanoa, että tuota videota hävettää katsella. Vaikka tuolloin oli saanutkin kadotettua painoa jo pois, niin nyt sitä katsellessa ei tahdo uskoa kuinka paljon sitä silloinkin vielä oli! Ja onhan sitä vieläkin. 

Mutta Fasuun, Kyseessä on siis 7- vuotias ruuna, jonka kanssa tallinomistaja kiertää aluekisoja ja jotka ovat kehittyneet yhdessä ihan älyttömän paljon! Taran kanssa muuttaessamme tallille Fasu opetteli vasta esteiden alkeita pomppien 50cm esteitä. On mahtavaa ollut seurata tämän kaksikon tietä yhä suurempiin luokkiin. Herra on herkkä ratsasteassa, mutta kuin koiranpentu hoitaessa. Yleinen vitsi tallillamme onkin, että Fasu on ollut koira edellisessä elämässään.

Ja kyllähän sielä selässä töitä sai tehdä! Dannin tasaiseen raviin tottuneena sain oikeasti tehdä töitä kehonhallintani kanssa. Laukka taas on tämän hevosen kanssa helpompaa, mutta vauhti tahtoi hirvittää. Kun tuntee hevosen lähtevän lentoon, niin se tunne on jotain uskomatonta. Samalla pelottaa, samalla tuntee vauhdin hurmaa. Silloin löytää taas sen syyn tähän harrastukseen. Yhteisymmärrys ison ja itsenäisen eläimen kanssa. 

Hienoahan tuolla oli rallata, vaikka hienolta se ei välttämättä näyttänytkään. Myös Danni on päässyt hankeen rämpimään. Toki lyhyissä pätkissä ollaan menty, sillä tämä talvi ollaan otettu (ehkä liiankin) rennosti. Loppuravit sekä -käynnit ollemme toteuttaneet aina tiellä tasaisella pohjalla. Mutta toisinkin kun energiapupu alias Fasu nauttii hangen tuomasta vastuksesta, ei Dannia aina nappaisi tallustaa niin syvällä. 

Olemme toki käyneet maastoilemassa sekä hömpötetty vain ilman satulaakin. Mutta nyt voin kertoa, että meillä on myös koulusatula!! Serkkuni linkkasi minulle facebookissa myynnissä olleen wintecin pro dressage penkin ja parin päivän päästä se olikin saapunut postissa. Satulaa en ole päässyt testaamaan muutakuin nopeasti, sillä meiltä puuttuu siihen sopiva satulavyö. Mutta äkkiä selkään ujutettuna se näytti sopivan hyvin. Meillähän on käytössä wintecin estepenkki, joten tästä syystä uskalsin aika kevyin mielin ostaa tämän koulusatulankin suoralla kaupalla.

Irakin kävi Dannia moikkaamassa. Mun vauvasta on kuulemma
tullut aikuinen hevoen... Uskoisiko nyt tuota :D?