Suomalaiseen kesään kuuluu perinteisesti uiminen. Mutta miksi vain ihmisenä nauttia tästä viilentävästä tavasta, kun sen voi yhtähyvin toteuttaa myös ratsukkona? Olemme kauan (siis jo viimme syksystä asti) puhuneet, että pitäisi päästä kesällä hevosten kanssa uimaan. Helpoin tapa olisi kuljettaa hevoset montulle, mutta kuljetuskaluston järjestäminen ei ole aina niin helppoa. Tallin läheisyydessä, linnuntietä 6km) sijaitsee kaunis hiekkamonttu. Kyseisellä rannalla on vielä sopivasti eläiten uitto sallittu, joten mikäs sen parermpaa? Ainut ongelma on, että reitin valitseminen on hankalaa. Autolla matkaa taittuu paljon enemmän kuin tuo 6km ja tie on asfalttia ja lisää asfalttia... Tiedossa oli, että montuille pääsee lyhempaa tietä hevosille, mutta tämä reitti ei tuntunut olevan kenenkään muistissa.
 |
| Vaikean kaavan kautta mittailua, kuinka pitkä matka tulee |
No mitäs sitten tehdään? No avataan eniron sivut ja tutkitaan karttaa niin perinteisellä näkymällä, että satelliittikuvalla. Ja sieltähän löytyi aivan huippu reitti montuille, matkaa vain 7km! Ensimmäiset kaksi kilometriä oli asfalttia, mutta sitten loppumatka taittuikin hiekkateitä sekä metsäpolkuja pitkin. Tulihan siinä voittajafiilis. Miksi ihmeessä emme olleet ennen katsoneet kartan kautta sopivaa reittiä?
Viimme viikon keskiviikkona pakkasimme sitten reput täyteen vettä, eväitä, porkkanoita, juotimme sekä varustimme hepat ja lähdimme matkaan. Kuljimme Dannin kanssa ensimmäisinä 6 kilometriä. Kun oli tarkoitus ottaa vähän reippaampaa laukkapätkää jäimme mielellämme pois etulinjasta. Oli ihanan rentoa lähteä pidemmälle reissulle tyttöporukalla ja kaikilla oli jotenkin fiilis korkealla.
Lammelle päästyämme kokeilimme ensin ihan ratsastuskamat päällä, miten veteen meno onnistuu. No onnistuihan se niin, että kengät sekä housut kastuivat. Päätimme kuitenkin kaikki jättää satulat päälle, sillä jokaiselta löytyi synteettinen penkki alta. Eipähän tarvinnut miettiä veteen tippumista. Kun kokeilut oltiin tehty, ei muutakun housut ja kengät pois ja takaisin selkään. Toinen suokeista pelkäsi ensin kuollakseen hiekkaa, mutta paljastui suurimmaksi vesipedoksi. Se olisi varmaan uinut lammen toiseen päähän, jos omistaja olisi antanut luvan. Dannikin kävi uimassa, mutta piti enemmän matalammassa vedessä kuopimisesta. Hetken uituamme laitoimme hevosille riimut päähän ja nautimme eväistämme. Tällä välin uimaan tuli myös viereiseltä tallilta musta shetlanninponi ja voi kun se oli meidän hevosten mielestä jännittävä. Danni pyöri ja hyöri puunsa ympärillä ja sitä sai olla kokoajan komentamassa.
Hetken huilitauon jälkeen kävimme vielä kastautumassa ja aloimme taittamaan kotimatkaa. Hevoset saivat hieman päästellä ja taisi sielä yksi ruuna ilopukkejakin heitellä. Ei painanut väsy ei! Hevoset jaksoivat reippaasti koko reissun ja paukkuja riitti kotimatkallakin. Hieman kohoava lämpötila mietitytti, mutta virkeinä kaverit pysyivät. Illalla myös lihakset ympäri kehoa muistuttivat, mitä sitä olikaan tehty!
Viikonlopun vietin sitten Keski-Suomessa Äänekoskella. Olimme ystäväni luona, jonka pihasta löytyy ihana talli kahden hevosen kera. Tuolloin hevoset olivat vielä 1,5km päässä kesälaitumella, mutta palautuivat kotiin eilen monien karkailureissujen jälkeen. Itse vietin koko viikonlopun vuonohevostamman, Ronjan, selässä. Aika samanlainen tapaus oli kyseessä, kuin oma neitokaiseni. Toki eroavaisuuksiakin löytyi. Tämä ei millään malttanut pysyä käynnissä, kun suuriaskelinen suomenhevosruuna meni edellä.
Keski-Suomessa on aivan upeita maastoja! Tuonne suunnataan Dannin kanssa näillänäkymin ensikesänä reissuun!
 |
| Sävysävyyn! |
