Lomapostausta tulossa x2!

Nyt ajattelin siirtää heppapostaukset taka-alalle ja rustata Tallinnan kuulumisia. Olin siis viimme viikon lähes kokonaan Viron maalla; ensin vietin ma-pe ystäväni kanssa lomaa arjesta Tallinnassa vanhan kaupungin läheisyydessä sekä la-pe olimme talliporukan kanssa Viron maalaismaisemissa.

Julkaisen Tarun kanssa vietetyn loman kuulumiset heti kun saan kuvia kamerasta. Itsellä ei ollut kuin kännykkä mukana eikä sen kuvausteho aina riittänyt. Viikonlopusta kirjoitan postausta sitten, kun saan siihen luvan ;)

Haasteita taas

1. Haasteen tarkoitus on löytää blogeja ja auttaa huomaamaan niitä, joilla on alle 200 lukijaa.
2. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
3. Seuraavaksi pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
4. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
5. Kerrot kenet olet haastanut. 

6. Ei haastella takaisin!

Kiitos M ja Kakara haasteesta ;)

11 asiaa minusta:

1. Olen perheeni nuorin
2. Olen seurustellut kohta 7 vuotta, mutta  edelleen asutaan eri paikkakunnilla
3. Olen oikeasti blondi, jonka huomaa kyllä luonteestanikin
4. Sanon ennen kuin ajattelen... Ja yleensä kärsin siitä
5. Lähden ensi viikolla ensimmäistä kertaa kahdestaan kaverini kanssa ulkomaille!
6. En ole ikinä omistanut koiraa, mutta marsuja, hiiriä, kaloja, pupuja, kissoja ja hevosia on kyllä löytynyt.
7. Olen kalastuksen Suomen mestari vm. en muista. Löytyy myös voittoja muista lukuisista kalakisoista, mm. muutamat Vaasan mestaruus kullat ;)
8.  En pienenä harrastanut ratsastusta
9. Olen viettänyt elämäni 18 pääsiäistä Ylläksellä <3
10. En ole allerginen millekkään, mutta olen todella nirso
11. Olen joskus sairastanut niin pahan angiinan, että olin viikon sairaalassa.

1. Elämäsi paras/parhaat asiat?

Klassikkovastaus: Perhe. Perheeseen lasken mukaan myös tärkeimmät ystävät, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä. Tällä hetkellä elämässä menee muutenkin hyvin; olen oppinut haastamaan itseni ja huomannut, ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Vaikka oppari raahaa pahasti perässä, töitä riittää sekä hevonen pitää kiireisenä. Tylsyyteen ei ole aikaa.

2. Minne haluaisit matkustaa?

Karibia! 

Pearl Harbor

Chernobyl

Olisi hienoa päästä sukeltamaan Titanicin uppamispaikalle (ja opetella sukeltamaan)

 Islanti

Bondi Beach

Uuteen Seelantiin katsomaan Hobittilaa

Kyllähän näitä riittää

Ensi viikolla lähden kumminkin Viroon koko viikoksi, kahdelle eri reissulle ;)

3. Mistä asiasta et luopuisi?

Miksi tämä kysymys on niin vaikea? Muistoista. Musiikista. Merestä. Hah ja materialisesti kännykästä! Olo on heti orpo, jos kännykkä on unohtunut kotiin. Silloin minua yleensä kaivataan eniten.

4. Asia, jonka haluaisit kokea edes kerran?

Laskuvarjolla hyppyä. Sukeltamista. Avaruudessa kävelyä.

5. Lempivuodenaika?

Kesä ja talvi tappelevat rinta rinnan. Kesää ei tarvitse edes perustella, mutta rakastan isoja kinoksia sekä puuterilunta offline pisteillä <3! Ylläksen hienot maisemat ja kodan savunkatku kuuluivat ennen joka pääsiäiseen!

6. Elämäsi eläin?

Kissa. Ja tämän voin vielä tarkentaa rakkaseen maine cooniini Artturiin. Oikealta nimeltään 

Fin* Hellraisers Arctic Dragon

7. Miksi aloitit bloggaamisen?

En muista kuka haastoi minut bloggaamaan. Tämä on nyt neljäs blogini. Näkyvillä on tämän lisäksi vain ensimmäinen, jota kirjoitin Cindyn eläessä. Sen jälkeen syntyi Tarasta kertova blogi sekä siskoni kanssa yhdessä luotu blogi. Kummatkin näistä ovat piilotettuja. En voi kuitenkaan niitä poistaa, sillä muistoja on kiva välillä herätellä.

8. Paras kuulemasi kappale/kappaleet?

Tällä hetkellä ehdottomasti Demi Lovaton Skyscraper (joka soi nytkin taustalla!) 

9. Mitä et voi sietää?

Odottamista! Se on vain niin tuskallista. Inhoan myös epätietoutta. Pahinta on, jos joku ihminen pitäisi saada kiinni, mutta puhelin vain hälyyttää tyhjyttään. Sitten taas vain odotellaan, että joskos se kaveri joskus soittaisi takaisin.

10. Millainen on hyvä blogi?

Positiivinen ja rehellinen. Aina ei voi mennä hyvin, mutta asenne ratkaisee. Ymmärrän, ettei kaikkea voi blogiinsa kirjoittaa, mutta vaikeuksien kautta voittoon. 

11. Mitä haluaisit harrastaa?

Jalkapalloa ja tankotanssia :D Älkää kysykö miksi, sillä en tiedä itsekkään.

Ja minun 11 kysymystä seuraaville:

1. Missä päin maailmaa asuisit mieluiten?

2. Mitä et olisi valmis tekemään edes miljoonasta eurosta?

3. Viimmeksi lukemasi kirja? 

4. Onko valokuvauksella suuri merkitys bloggaamiseen ja hyvään blogiin?

5. Värjäisitkö hiuksiasi kirkuvan pinkiksi?

6. Kerro kolme ärsyttävintä piirrettäsi?

7. Entä kolme positiivisinta?

8. Oletko koskaan ollut Suomen rajojen ulkopuolella?

9. Onko lapsuutesi haaveet vielä toteutuneet?

10. Kirjoiletko?

11. Kumman kaa olisit mieluiten a) Hjallis Harkimon vai b) Sauli Niinistön?
(Multakin tuo kysytty, onneksi en edes muista vastaustani^)

HAASTAN: Iran sekä Tahvon blogin!

Tulevien valmennuksien innokas odottaja!

Viikko tai pari en olisi uskonut pystyväni osallistumaan Dannin kanssa valmennuksiin. Ravityöskentely oli tönkköä, puhumattakaan laukasta. Hullun hommaa ajattelin. Nyt kuitenkin ollaan ihan parissa päivässä päästy etenemään lähes samalle tasolle kuin loppukesästä. 

Viimme viikolla otin puomityöskentelyn mukaan kolmena päivänä, ja ero oli huomattava!  Hevonen heräsi eloon ihan eritavalla ja turhat jäkittämiset jäivät pois. Myös jalkojen liike parani. Keskiviikkona laitoin neljä ravipuomia ja heti perään pienen ristikon. Tämän tehtävän jälkeen tasaisella työskentely oli paljon rennompaa ja sujuvampaa. Oma motivaatiokin pomppasi kattoon kun huomasin eron.

En tiedä, johtuuko tämä puomityöskentelystä, mutta laukkatyöskentely helpottui... Kumpaankiin suuntaan! Oikea laukka nousee ilman protestointia. Kulmissa on toki vielä hiomista, koska tasapainoakin pitäisi parantaa. Mutta olen superhappy mun tammasta! Mutta vielä mitä, se yllätti mut täysin seuraavana päivänä: Laitoin kolme laukkapuomia keskelle kenttää ja M tuli mua vähän sivusta katsomaan kun pyysin. Aluksi oli todella vaikea saada tamma suoraksi puomeille. Ongelma lähti tapahtumaketjuna jo lyhyellä sivulla kun lähdin kääntämään puomeille päin. Myös ensimmäisellä yrityksellä danni päättikin hypätä yhden puomivälin. Ongelma jatkui myös puomien jälkeen; neiti päätti kääntyä samantien vasemmalle. Eli oikeestaan koko tehtävä mentiin riman ali. 

Tässä "hieno" ja yksinkertainen kuva puomeista

Puomien jälkeinen minä-käännyn-tässä-ja-nyt tilanne korjautui helposti. Oma katse vain piti kohdistaa suorassa tallin seinään ja suoristaa poni pohkeilla. Aluksi tuntui että alla on mato, jota yrittää vain kovasti pitää suorassa. Parin kerran jälkeen ongelma oli selätetty ja minulla oli kääntäviä apuja odottava poni.

Myös tehtävälle kääntyminen oli tosiaan surkea. Ensin tunti että sain tehdä aika suuret avut sisäohjalla ja ulkopohkeella, mutta liian myöhään huomasin että tamma oli kääntynyt liikaa ja tultiin vinossa puomeille. M neuvoi pitämään kädet paikallaan ja käyttämään vain ulkopohjetta. Myös käännös olisi parempi aloittaa jo aikasemmin. Pelkäsin ettei tuo höppänä pelkästä pohkeesta käänny, mutta niin vain se teki hienot kaarteet sekä tuli suorassa puomeille.

Puomitehtävää tulimme vain vasemmassa laukassa ja sen onnistuessa otimme tehtäväksemme saada oikea laukka nousemaan ja jatkumaan. Nostot ovat parantuneet, tosaan sen jatkuvuudessa on ollut ongelmaa. Kulmista puhumattakaan. Jo lyhyttä sivua lähestyessä nakkaa neiti päänsä ulos ja lapa edellä kaatuu sisälle sekä yrittää laskea raviin. Ensimmäisenä lähdimme korjaamaan sitä junnaamista, että liike olisi aina eteen. Danni jäkitti aina samassa kohtaa, joten pari metriä ennen sitä napautin raipalla muistutuksen ja pohkeilla eteen.

Seuraavaksi työstimme ulosasettumista ja karkailevaa lapaa. Ongelma oli se, että Danni halusi kääntyä jo lyhyen sivun puolessa välissä enkä millään meinannut saada sitä ratsastettua koko lyhyttä sivua. Sisäpohjetta se ei kuunnellut, joten itse menin aina siihen lankaan että otin voimakkaamin ulko-ohjalla, jolloin se pääsi vielä paremmin poikittamaan. Ensimmäisenä sain ohjeeksi (jota kuulen aivan liian usein) lyhentää ohjaa. Siis oikeasti lyhemtää huimasti! Silti kädet piti pitää samassa kohdassa nyrkit aivan vierekkäin. Tämä oli tosi vaikeata ihmiselle, joka tykkää ratsastaa pitkällä ohjalla. Aluksi tuntui, että koko hevosen pään paino makasi kädessä. Kun tästä shokista selvittiin, aloimme työskentelmään laukkaympyrällä. Minun piti vain istua, pitää lyhyet ohjat sekä kädet yhdessä. Rintalastaa kääntäessä ympyrän keskustaan kääntyi myös automaattisesti kädet ja koko hevonen. Jo parin kierroksen jälkeen alkoi Danni vetryä sekä myötäämään ja taipumaan. Tunne oli mahtava. Siihen oli loistava lopettaa.

Tämä oli ihana edistysaskel, sillä muutama viikko sitten Danni ei rentoutunut edes oikeankierroksen ravissa ja aloin olla aika epätoivoinen. Nyt kuitenkin on positiiviset fiilikset sekä meillä on lauantaina tämän vuoden ensimmäinen puomi/estevalmennus! Minä oon ihan innoissani, että mitä saadaan tunnilla aikaan.

Tässä kuvia parilta viikolta:

Tälläinen kurakasa mua yleensä odottaa tarhan portilla

Oltiin sateisella lenkillä

tein tallilla opparia ja näkymät oli hienot!

Menin suorittamaan katetrointinäytön ja piti hieman lukea, miten se
oikeaoppisesti tehtiinkään. Silmät toki karkailivat Kyran kirjan sivuille...

Matkalla tekemään kaljahaastetta

Siskon kanssa viihteellä Seinäjoella ;)

Odottamisen vaikeus

Ihana kevät hellii kyllä nyt kesänodottajia. Samalla jätetään huomiotta tieto, että ilmat kylmenevät ensi viikolla, myös länsirannikolla. Joka tapauksessa tällä hetkellä meidän kenttä on todella hyvässä kunnossa - toisinsanoen hyppykunnossa! Itse en ole hyppinyt pitkään aikaan. Uuden vuoden tienoilla tuli ylitettyä ristikkoa pari kertaa ravissa. Ei siis hirveän kehuttavissa. 

Hyppykerrat on pysynyt minimissä myös perusratsastuksen tasosta johtuen. Kuten olen monta kertaa maininnut ongelmat oikeassa laukassa ja jäykkyydessä, en ole lähtenyt sitten edes sotkemaan kuvioita esteillä. Tyhmänä olen myös jättänyt puomitkin huomiotta. Tänään sitten päätin aurinkoenergiasta johtuneen innostuksen myötä rehaamaan kaksi puomia kentälle. Yksi puomi per pääty-ympyrä. Sitä pystyi myös samalla käyttää kiemurauralla pujotteluun ja sitähän me harrastettiin myös. 

Me ollaan Dannin kanssa jumpattu niin hirmuisesti ja oon keskittyny älyttömästi vaan jumppaaviin liikkeisiin. Laukan oon jättänyt taka-alalle, joten tämän päivän pyhitin vähän vapaampaan menoon. Pyysin pääasiassa eteen ja jalkojen nostelua puomien kohdalla. Ira oli samaan aikaan ratsastamassa ja päätettiin laittaa toisesta pääty-ympyrästä ristikko. Ite ajattelin ylittää sitä vain ravissa, mutta innostuin pian ylittämään estettä laukassa. Pian oli yhdellä pitkällä sivulla ristikko myös ja saimme pientä rataa aikaiseksi.

Meidän meno oli aika lankkumaista, mutta lähestymiset olivat hyviä sekä Danni vaihtoi esteen päällä vasemmasta oikeean laukkaan puhtaasti. Olin älyttömän ylpeä mun tammasta! Eikä sinä ollut ainoat ylpeyden aiheet. Pääsin askeleen eteenpäin omassa ongelmassani: en ikinä malta odottaa hevosen viimmeistä askelta jos ponnistuskohta ei ole optimaali. Itse olen lähdössä nousuun jo ennen hevosta, yleensä hevonenkin lähtee sitten ponnistamaan liian kaukaa. Mutta tänään en kertaakaan tätä virhettä tehnyt! Meille tuli parikin huonoa ponnistupaikkaa, mutta onnistuin pitämään perseeni penkissä ja ohjat hyvällä tuntumalla. Samalla olin itse heti esteen jälkeen mukana menossa. Danni sai rauhassa miettiä omia jalkojaan ja tuli välillä todella lähelle estettä. Mutta se ei haitannut kyllä yhtään. Myös oikea laukka nousi tänään ilman minkäänlaisia temppuiluja. 

Tänään mikän ei kyllä voi mun päivää pilata!

Haasteita!!

Facebookissa on kiertänyt haaste, jossa haastettujen täytyy hömpätä jotain hevosten kanssa ja sihauttaa (alkoholi)juomaa. Onnistuneen suorituksen jälkeen laitetaan haaste eteenpäin. Jos haastetta ei surita, on haastajalle korillisen siideriä velkaa.

Itse sain tietoa tulevasta haasteesta jo aikaisemmin, joten pohdin pääni puhki mitä keksisin Dannin kanssa. Yrittäisinkö juoda juomani ravissa ilman satulaa. Hyppäisinkö pienen ristikon satulatta? Vai mitä ihmettä. Käytiin sitten Ilmajoella kuvaamassa tallinomistajan haastevideo ja samalla keksimme, että Maiju meneekin nyt Fasun selkään! Kuvataan haaste samalla, vaikka Marika ei ollut minua edes kerennyt vielä haastaa. No ei kai siinä, kyllä jännitti! En nimittäin aikaisemmin ole ollut ruunan selässä ja askel on hieman erilainen kuin omalla pullalla.

Tarkoituksenani oli vain kävellä muutama kierros, mutta toisin kävi. Olo oli ihan huikee ja Fasu oli mahtva ratsastaa <3 Loppu selviääkin itse videolta. 

Omista haastettavista toinen on jo suorittanut haasten. Hetken saa vielä odotella, että saanko viikonlopuksi juotavaa ;)