Avautuko?

Tänään tuli sellainen avautuminen itselle, että olisi pitänyt kysyä itseltään koko viimme vuodesta mitä jäbä duunaa? Aloin miettimään omaa toimintaani niin hevosen omistajana kuin ratsastajanakin (<- huh, olipa vaikea sana). Blogissa olen usein voivotellut huonoa syksyä ja lumetonta talvea. Ei ole motivaatiota. Kenttä on huono. Poni ei toimi. Ei kiinnosta. On kiire... Lista on loputon. Miten ihminen keksiikin erilaisia tekositä pitää hevosellaan vapaapäivää. Joskus olin jopa iloinen, kun ratsastusolosuhteet eivät olleet hyvät. Jepp jepp! Että sitä rataa.

Tänään sitten havahduin siihen, että minulla on vasemmalta puolelta todella jäykkä tamma, jonka jääräpäinen luonne lisää ongelmia. Sitäkään ei huvita. Pitkä jakso ollaan menty löysästi ja Danni on varmasti nauttinut heinän mussuttamisesta. Mitä nyt on joskus pitänyt mennä kentällä puolisen tuntia köpöttelyvauhtia. Tänään se osoitti selvästi ettei työnteko kiinnostanut. Aamuheinät oli vielä kesken ja nappasin tallista harjan, jotta voisin tammaa putsata sen syödessä samalla. Samantien kun neiti näki minun lähestyvän, se siirtyi hapannaamana kauimpaan nurkkaan. Itse jäin heinille muka puuhaamaan jotain ja kauan kesti ennenkuin se tajusi, etten ole viemässä sitä talliin kuntoon laittamista varten. Viimmein kun se epäröiden palasi heinäkasalle, sain aivan vapaasti pörrätä sen ympärillä ilman mököttävää ilmetta. Hupsu poni.

Onneksi en muista edes koska se olisi osoittanut mieltään työnteosta tuolla tavalla. Yleensä se tulee portille vastaan ja työntää turpansa aidan yli. Muutenkin olen yrittänyt lukea tamman eleitä sen kanssa maastakäsin toimiessa. Nykyään pienen narun pyörittelyn jälkeen seuraa Danni minua vapaana kuin koira. Pari viikkoa sitten se ravaili jopa perässäni, mitä se ei usein tee. On ollut hienoa huomata, että voin sen kanssa pelleillä kentällä tai ratsastaa varusteitta. Toki on niitäkin päiviä, etten menisi selkään ilman satulaa mistään hinnasta. Nämä tilanteet huomaa jo yleensä nimenomaan tarhasta haettaessa. Kaikki kuopimiset, levottomat ja voimakkaat päänliikkeet sekä korvien tietyt asennot kielivät pöllöenergiasta. Silloin on parempi pelata varman päälle!

Nojoo, takaisin tähän päivään. Kävin kahvilla tallinomistajan luona sillä aikaa kun neiti viimmeisteli heinänsä. Palatessani vastassani oli motivoituneempi eläin. Toki lekottelu olisi vielä maistunut, mutta pian tallustelimmekin pellon suuntaan. Maa oli hieman kova, mutta paljon joustavampi kuin kentän pohja. Ja olihan neidillä energiaa. Jo ennestään tutut maastoesteet pellon reunalla olivat jännittäviä pari ensimmäistä kierrosta. Lyhyen alkukäynnin jälkeen jäin isolle pääty-ympyrälle jumppaamaan ulkokylkeä johtavalla ohjasotteella. Sisäohjalla pyysin asettumaan vahvasti sisälle ja sisäpohje pyysi ulkokylkeä venymään koko matkalta. Alussa pyysin vain pientä venytystä kumpaankin suuntaan ja yllätys yllätys oikea kylki taipui helposti miten pitikin. No onneksi ei hevonen ole jäykkä kumpaankin suuntaan.

Eilen aloin myös pitkän tauon jälkeen opettamaan pohkeenväistöä. En ymmärrä miksi tämä liike on jäänyt meiltä kokonaan pois. Tosin emme sitä koskaan kunnolla ole edes treenanneet. Aikaisemmin tein niin, että kun etu- JA takapää astuivat ristiin, suoristin useiden kehujen kera ja pyysin uuden väistön. Eilen kiitin kuitenkin onnistuneesta väistöstä pysähdyksellä ja tuhansilla kiitoksilla. Sitten uusi, hidas käynti ja väistö. Eilen oli vielä vaikeaa pysyä edes vähän suorassa, ettei vaan etupää väistänyt. Tänään kuitenkin oppi oli mennyt paremmin perille väistöt onnistuivat pidempinä jaksoina suorempana.

Tuo suoruuskin on meillä todellinen ongelma. Vasemman puolen jäykkyys aiheuttaa senkin. Kentällä on vähä huono ratsastaa hevosta kunnolla syoraan, kun uusi kulma tulee vastaan saadessasi hevosen oikeaan asentoon. Pelto oli onneksi riittävän pitkä tähän hommaan. Hevosta sai ratsastaa suoraksi käynnissä ja ravissa sekä päähän sai tehdä loivia kaaria. Tämä oli hyvä juttu juuri oikeaan kierrokseen. Liian jyrkässä kaaressa koko hevonen jännittyi, siirsi pään ulos, laski sisälavan ja kaatui sisälle. Yritin vain itse pysyä rauhassa. Jos homma ei onnistunut, niin suoristus ja uusi loiva kaari pellon päässä. Pikkuhiljaa neitikin rentoutui. Lopuksi vielä jumppaa käynnissä pääty-ympyrällä vähän voimakkaammalla venytyksellä. 

Meillä tulee olemaan pitkä kevät, että saan tamman vetrymään. Mutta jotenkin olen paljon motivoituneempi kuin aikoihin. Oma ajattelemattomuus on heikentänyt toisen hyvinvointia. Se, että huijasin itseäni pitämään vapaapäivän talleillusta, teki hallaa myös Dannille. Usein tuli mietittyä, että rennompi kausi tekee hyvää nuorelle hevoselle. Mikä varmasti on totta, mutta rennompi kausi ei tarkoita tarhassa seisomista. Nyt olemme ottaneet paljon takapakkia, mutta pohjalta ei ole suunta kuin ylöspäin!

Lähtötilanne; kaksi pullaa tutustuu toisiinsa

Syksyllä hieman liiottelua...

... ja vähä maltillisempaa menoa.

Ja tämä hetki: takapakeista huolimatta luotto on kasvanut <3

Maneesiterveisiä!

Danni - Maiju 1 - 5

Vaasaa vaivaa mahdoton tuuli, voisi puhua varmaan jo myrskystä! Silti rohkeia lähdettiin maneesille ja moottoritiellä tuuli nappaili kovastikkin koppiin. Perille onneksi päästiin turvallisesti. Tähän väliin pitää tokaista, että Danni meni hienosti koppiin sukkana, kun aikaisemmin se on empinyt hetken lastaussillalla. Saman tempun se toisti lähtiessä, joten toivottavasti lastaus sujuu yhtä huolettomasti jatkossakin! 

Samaan aikaan maneesin pihaan kaarsi toinenkin hevosyhdistelmä, jonka kyydissä matkusti pari juoksutettavaa hevosta. Outoa siksi, että kello lähenteli puolta yhtätoista illalla. No neidin mielestä nämä kaksi uutta tyyppiä oli niin mielenkiintoisia, että tuttavuutta olisi pitänyt päästä solmimaan. Juu ei! Pysytään vaan omalla reitillä. Itseä jännitti älyttömästi hypätä selkään, sillä toinen hevosista oli nuori ja riekkui jonkin verran liinan päässä. Tähän yhdistettynä vielä maneesin tuulesta koliseva katto, niin säpsyilyiltä ei selvitty. Eikä tilannetta auttanut tietenkään vapaapäivät... Great! 

Jännittyneisyydestä johtuen tein pidemmät alkukäynnit ja ravin aloitin pienemmässä tilassa ja hallitussa temmossa. Taisin vasta aloittaa ravailun kun toinen ratsukko nosteli jo laukkoja. Mutta halusin olla varma, että neiti pysyy hanskassa eikä sinkoile ilman ratsastajaa päin vieraita hevosia! Olen lisännyt Dannin saamaa kauramäärää, jolloin se saa hieman pöllöenergiaa. Tällöin sitä on kiva treenata, ettei tarvitse eteenpäin pyytää jatkuvasti. Myös sen motivaatio on paljon parempi. Toki tämä energia on pystyttävä vaan suuntaamaan työntekoon eikä kyttäilyyn. 

Meidän löysän syksyn/talven vuoksi tamma on jäykkä oikeaan kierrokseen ja sen huomasi jo ravatessa. Kulmat se haluaisi oikoa eikä sisäpohjetta tarvitse mukaan kuunnella... Edessä siis paljon, paljon jumppaa aloittaen käynnistä! Kun vieraat hevoset oli juoksutettu, loin nostaa vasenta laukkaa. Hieman oli laukan ylläpitämisessä työtä, sillä nämä vierat hevoset olivat edelleen todella kiinnostavia. Myös vasemmassa laukassa esiintyi oikomisia kulmissa, mutta se on helposti korjattavissa. 

Mutta se aikaisemmin kehuma oikea laukka... Aloin tehdä ihan tavallista nostoa ravissa, kunnes neiti veti kilarit, pukitti kunnolla, lensin kaulalle ja siitä 360 asteen käännös. No maastahan löysin taas itseni... Tuli aivan täytenä yllätyksenä! Tollasta protestia se ei ole aikaisemmn tehnyt. Uusi yritys ja olin jo valmistautunut tulevan rodeoon ja onneksi olin, sillä tykityshän sieltä tuli. Tällä kertaa pysyin selässä ja eikun uudestaan. Neljännellä kerralla neiti jäi paikalleen pomppimaan mutta sain sen käskettyä eteen jolloin se jatkoi oikeaa laukkaa korvat hörössä ja päristellen. Ongelma oli vaan nostossa. Tarkoituksena oli tehdä vielä yksi nosto, ettei tykitys varmasti jäisi päälle. No eipä siitä mitään tullut, sellaista menoa että toinen jalustin tippui kyydistä, minä en. 

Vaihdettiin suosista kuskia, sillä M:llä on paljon parempi tasapaino, jolloin tämä apina pysyisi millaisessa kyydissä varmasti mukana. Ensin M alkoi nostaman laukkaan tuttuun vasempaan, mutta junttituuli oli tarttunut neitiin kunnolla. Temppuilua esiintyi nyt siinäkin, eli kyse oli vain niskan päälle pääsemisestä. Dannia ei huvittanut! Pieni kurin palutus, jonka jälkeen nostot oikeaankin lkoivat sujua. Siihen oli hyvä jättää. Itse hoidin loppuravit ja talutin käynnit. Täytyy sanoa, että oli kuuliainen poni alla loppuraveissa. 

Mietimme, että vasen laukka voi olla tällä hetkellä "liian" vahva, sillä oikeaa nostaessa tamma näyttäisi nostavan taka vasemman laukan, mutta nappaa sitten oikean jalan mukaan. Nyt täytyy keskittyä paljon enemmän oikean laukan työstöön ja vahvistamiseen. Se on kesälläkin ollut heikompi suunta, joten töitä on edessä.

Tänään juoksutin neidin rennosti pellolla, jonka pohja oli vähän parempi kuin kentällä. Tamma oli väsyneen oloinen, enkä ihmettele; maneesin pohja on aika pehmeä ja reissu rankka matkoineen. Huomisen pidän vapaana. Danni on sen ansainnut!

Tallissa uusi asukas: RAKASTUIN!

Oon saanut otettua itseäni niskasta kiinni sekä olemme päässeet liikkumaan aktiivisemmin. Vieläkin tulee turhia vapaapäiviä, sillä etukengät roikkuvat edelleen karsinan ovessa odottaen naulausta... Päivät, joina olen kotikentällä ratsastanut ovat koostuneet jumpasta käynnissä sekä ravissa. Pääsimme myös torstai-illalla maneesille ja Danni toimi superhyvin! Olin korkeimmassa taivaassa ja oikea laukka alkaa pyöriä taas <3 Toki hommaa sen kanssa vielä riittää, mutta edistysaskelia on harpottu! Tänään saatetaan vielä pyrähtää maneesille jos hyvä säkä käy!

Mutta siihen uuteen asukkaaseen; meidän talliin astellut (voisin melkein sanoa liidellyt) friisiläinen tamma ja olen umpirakastunut. Se on upea, lihaksikas, kiltti, niin täydellinen nelivuotias! Sitä voisi ihastella koko päivän ja sen suippenevia korvia on ihana seurata. En ymmärrä, miten tuon ikäinen (jolla ei ole vielä paljoa edes tehty) voi olla niin uskomattoman hiennossa kunnossa. Sen olemus vaatii kunnioitusta. Ja kyllä, voisin listää sitä vaikka kuinka paljon! Mielenkiintoista seurata sen kehitystä vierestä ;)

Kateellinen hevosenomistaja!

Testissä horzen talviratsatushousut

Olen nyt humputellut pari viikkoa ilman satulaa tai irtojuoksuttanut Dannia. Motivaatio on ollut taas pohjalukemissa ja vain takaa hokkikengillä varustettu poni ei kovia spurtteja näillä liukkailla keleillä voi ottaakkaan. Pari päivää sitten otimme lisää kuvia ja todellisuus iski kivenkovaan. Meidän löysä loppusyksy/talvi on syönyt tamman lihakset. Sehän on nyt enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta silti yllätti. Ehkä sitä on tottunut siihen näkyyn, kun päivittäin käy?

Joten nyt on aika ottaa taas niskasa kiinni! Töitä on alettava tekemään ja fiilistelevä matkustaminen loputtava. Kolme kertaa viikossa alettaan asteittain lisäämään treeniä ja kaksi päivää otetaan rennommin. Ja itselle täytyy muistuttaa ettei se tarkoita 10 min selässä istumista, vaan vaikka maastoilua ja eteen ratsastusta. Myös puomit saavat tulla meidän elämää värittämään. Viimme kesänä saimmekin valmentajalta ohjeeksi ratsastaa puomeja kolmesti viikossa. Harvemmin tämä toteutui, mutta katsotaan jos nyt onnistuisi. Nyt täytyy vain saada eteenkin kengät, että pysytään turvallisesti pystyssä.

Tänään kävinkin hakemassa etukengät agrista ja harhauduin vähän polulta. Monessa tuotteessa komeili -50% tarra ja olihan ne pakko katsoa läpi! Mukaan tarttui karvariimu odottamaan mahdollisia maneesi- tai kisareissuja sekä talvratsastushousut. Yritin horzen verkkosivuilta löytää havainnollistavaa kuvaa tuloksetta. Kyseessä on kuitenkin normaalinnäkösesti housut, joissa on fleece/teddyvuori(?). Jalassa ne tuntuivat hiukan tönköiltä ja epäilinkin niiden toimivuutta hevosen selässä. Mietin tallimatkalla, että varmaan ne myymällä saan maksamani rahat takaisin. Touhatessa tallilla unohdinkin mulla-on-miljoona-housua-jalassa-tunteen ja vasta selässä tajusinkin pitäväni niitä ylläni. Ne oli täysin toimivat, pitoa ja "tilaa" antavat. Ja ennenkaikkea lämpimät! Täytyypä tähän väliin mainita, että oli outo olo mennä satulalla!

Tänään pyysin ponia eteen sekä taivuteltiin. Pari kertaa neiti tarjosi ravia minun pyytäessä vain reipasta käyntiä. Mutta irtosihan sitä sieltä kiitettävästi. Itse vain kun jaksoi pysyä aktiivisena eikä jäädä tosiaan matkustelemaan. Tämä loma on tehnyt kummallekkin hallaa. Ravissa kulmat tahtoivat mennä oikeean kierrokseen lankkuna ja edessä on pitkä homma saada neiti vetrymään. Vasen toimi paljon paremmin ja ravi oli varsin tahdikasta.

Huomenna aion käydä liikuttamassa Dannin, vaikka hommaa riittää muutenkin näin yöyöviikkoina. Olisi kiva saada vuorokauteen lisää tunteja! Mutta hyvää tulevaa ystävänpäivää!

Ja nyt niitä kuvia!

Kuvaajana toimi taas ihana Ira!

Pian tulossa tältä päivältä napsittuja kuvia!

Tämä kuva napattu viimme viikolta, kun kokeilin hetken mennä lännensatulalla. 

Jalat eivät kyllä ylettäneet jalustimiin, joten satula pois ja takaisin selkään.

Se on parasta hevostelua!